Pasi Salonen

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro valtion vuoden 2010 talousarvioesityksen palautekeskustelussa eduskunnassa

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Raimo Vistbacka

RATTAAT PIDETTÄVÄ PYÖRIMÄSSÄ 

Suomen talous on kärsinyt taantumasta viime talvesta lähtien. Viime viikolla tulleet tiedot kertovat, että taantuma olisi vihdoin taittumassa ja talous kääntymässä heiveröiseen kasvuun. Talouden syöksykierre näyttäisi siis pysähtyneen, mutta epävarmuustekijöitä on niin Suomen kuin muunkin maailman talouskehityksessä edelleen runsaasti.

Kuluva talvi tullee muodostumaan etenkin työllisyyden kannalta synkäksi. Rekisteröityjen työttömien määrä olisi arvioiden mukaan kasvamassa jopa 330 000 henkeen. Taantuma tulee siten vaikuttamaan yhä useampaan kotitalouteen. Osin sen seurauksena valtion reaalitalous näyttää valitettavasti vielä ensi vuonnakin heikkenevän.

NUORTEN TYÖTTÖMYYS

Erityisen huolestuttavia ovat ne tiedot, joiden mukaan 15–24-vuotiaiden kohdalla työttömyysaste olisi nousemassa jopa yli 20 prosentin. On suuri vaara, että nämä nuoret työttömät syrjäytyvät, jolloin heitä on vaikea palauttaa yhteiskunnan aktiiviseksi työvoimaksi.

Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella on sitä paitsi jo nyt aivan liian suuri joukko nuoria, etenkin nuoria miehiä. Mikäli emme pysty tarjoamaan nuorille koulutusta ja työtä, maamme veropohja tulee pettämään tulevaisuudessa.

RATTAAT PYÖRIMÄSSÄ 

Tässä taloudellisessa tilanteessa on tärkeää pitää rattaat pyörimässä. Perussuomalaisten mielestä järkeviä elvytystoimia pitää edelleen jatkaa, eikä hallituksen tule tiukasti pidättäytyä asettamissaan menokehyksissä. Toimien pitää olla työllistäviä eli sen kaltaisia, että lyhentäessään nyt otettavaa valtionvelkaa tuleva sukupolvi näkee että olemme käyttäneet sen järkevällä tavalla.

Etenkin pienituloisten ostovoimaa olisi mielekästä kohentaa kotimaisen kulutuskysynnän kasvattamiseksi ja palvelutuotannon tukemiseksi. Joissain maissa on kokeiltu esimerkiksi 500 euron suuruisen ”kerta-annoksen” antamista jokaiselle pienituloiselle. Perussuomalaisten mielestä tätä voisi hyvin harkita Suomessakin, sillä eläähän meillä virallisen köyhyysrajan alapuolella arviolta 700 000 ihmistä, joista noin 200 000 on eläkeläisiä.

LAMAN NUJERTAMINEN 

Meillä on kymmeniä tuhansia eläkeläisiä, joiden on tultava toimeen pelkällä kansaneläkkeellä. Jokainen voi arvioida, minkälaista elintasoa tuollaisella eläkkeellä voi ylläpitää suomalaisessa yhteiskunnassa erityisesti vielä, kun erilaisten palvelujen omavastuita ja hintoja koko ajan korotetaan. Eläkkeiden jälkeenjääneisyys johtuu monelta osin epäoikeudenmukaisesta taitetusta indeksistä.

Valtiovallan lisäksi jokainen kansalainen voi kantaa kortensa kekoon laman nujertamiseksi. Jos jokainen suomalainen käyttäisi yhden euron enemmän kuukaudessa kotimaisiin tuotteisiin ja palveluihin, syntyisi tuhat uutta työpaikkaa vuodessa. Näin vähentäisimme kansantaloutemme riippuvuutta viennistä.

VALTION ”TUOTTAVUUSOHJELMA”

Viime viikolla käsitellystä tarkastusvaliokunnan mietinnöstä kävi ilmi, että valtion tuottavuusohjelmassa on käytetty sanaa ”tuottavuus” harhaanjohtavasti.

Tuottavuusohjelmassa henkilömäärän vähentämisestä on tullut itsetarkoitus. Tämä on johtanut monilla valtionhallinnon sektoreilla kohtuuttomiin tilanteisiin, niin henkilöstön kuin toiminnankin osalta – esimerkiksi tullissa, poliisissa, rajavartiostossa, syyttäjälaitoksessa ja oikeusistuimissa.

VETERAANIEN MÄÄRÄRAHAT

Talvisodasta on 70 vuotta. Hallituksen budjettiehdotus oli jälleen kerran tyly veteraaneja ja kotirintamanaisia kohtaan. Määrärahoja supistetaan kuluvasta vuodesta yli 30 miljoonaa euroa. Lisäystä ei tullut valtiovarainvaliokunnassakaan. Perussuomalaisten mielestä veteraanikuntoutuksen resurssit ovat aivan liian vähäiset.

Entä minne hallitus ja valiokunta ovat unohtaneet sotaorpojen kuntoutustoiminnan aloittamisen?

OMAISHOITAJIEN TYÖ

Omaishoitajat puolestaan tekevät arvokasta työtään vuorokauden ympäri olemattomalla korvauksella. Sitä ei kuitenkaan tehdä tasa-arvoiselta pohjalta. Kunnat päättävät omaishoidosta ja sen suuruudesta. Kun kuntien talous on tiukoilla, eriarvoisuus korostuu.

Perussuomalaiset edellyttävät, että omaishoidon tuki siirretään Kelan kontolle ja siitä tehdään subjektiivinen oikeus. Myös vanhustenhoidolle on saatava selkeä ja velvoittava laki.

PERUSTIENPITOON LISÄRAHOITUSTA

Valiokunta ei esitä perustienpitoon lainkaan lisärahoitusta. Ensi vuodelle esitetty summa ei kata lähellekään niitä suuria parannustarpeita, joita tiestöllämme on. Esitetyillä määrärahoilla tieverkon rapistuminen jatkuu.

Mikäli perustienpitoon ei saada huomattavaa lisäpanostusta, mitä ilmeisimmin ainoaksi vaihtoehdoksi jää että isoja investointeja on yksinkertaisesti tehtävä vähemmän ja näitä varoja on siirrettävä perustienpitoon ja teiden ylläpidon rahoitukseen.

Julkisestikin on jo esitetty arveluja siitä, kuinka monia ihmisiä on vammautunut tai menettänyt henkensä heikossa kunnossa olevien urautuneiden teiden johdosta. Perussuomalaisten mielestä pitkien etäisyyksien ja harvan asutuksen maassa hyväkuntoinen tieverkosto on edellytys kansalaisten tasa-arvoiselle kohtelulle. Sillä luodaan pohja, että yritykset pystyvät toimimaan myös reuna-alueilla. Tähän liittyy myös huolehtiminen perusradanpidosta siten, että tavarat siirtyvät ilman nopeus- ja painorajoituksia.

SISÄINEN TURVALLISUUS

Budjetilla ei harmaan talouden ongelmaa juuri lievennetä, eikä sisäistä turvallisuutta ja rikollisuuden ennaltaehkäisemistä edistetä.

Kun puhutaan talousrikoksista ja rikoshyödyn perimisestä, tulisi koko ketjun poliisista aina verottajaan, tulliin, ulosottoon ja syyttäjän kautta oikeusistuimiin oltava iskukykyisessä kunnossa. Tällä hetkellä ongelmana on, etteivät viranomaiset riittävässä määrin kykene puuttumaan reaaliaikaisesti vakaviinkaan talousrikoksiin.

Perussuomalaiset edellyttävät myös, poliisihallinnon organisaatiouudistuksesta huolimatta, että poliisi näkyisi myös reuna-alueilla.

MAAHANMUUTTOPOLITIIKKA EPÄONNISTUNUT

Hallituksen vapaamielinen maahanmuuttopolitiikka on epäonnistunut. Siitä kertoo turvapaikanhakijoiden ja ankkurilasten räjähdysmäinen kasvu, turvapaikkahakemusten pitkät käsittelyajat ja hakijoille annetut kohtuuttomat taloudelliset etuudet. Perussuomalaisten mielestä turvapaikkaturismi on tehtävä ripein ottein kannattamattomaksi.

Kansalaisten enemmistön maahanmuuttokriittisyyden seurauksena hallitus onkin tuonut eduskuntaan ulkomaalaislain muutosesityksen. Perussuomalaiset edellyttävät, että laki saadaan nopeasti voimaan ja että turvapaikanhakijoiden käsittelyyn saadaan riittävät lisäresurssit. Muuten koko tilanne uhkaa karata hallitsemattomaksi kriisiksi.

MAATALOUS KRIISISSÄ

Suomen maatalous elää kriittisiä vaiheita. EU:n edellyttämä suurtilalinja ei ole tuonut autuutta talonpojille. Jos Suomessa halutaan syödä terveellistä ja ympäristöystävällistä lähiruokaa sekä pitää maa kauttaaltaan asuttuna, on maatilojen ahdinkoon saatava pikaisesti apua. Sitä ei ainakaan edistä uhka maidontuotannon kiintiöjärjestelmästä luopumisesta. Lisäksi maaseudun elinkelpoisena pitämisen tukemiseksi tulisi myös haja-asutusalueiden jätevesijärjestelmien uusimiseen osoittaa riittävästi valtion tukea.

Viime vuosien ongelmat metsien hoidossa ja puun hyödyntämisessä sekä ainainen vaje Kemera-rahoituksessa sekä energiapuun että energiarangan talteensaannissa tulevat jatkumaan valiokunnan tekemästä pienestä lisäyksestä huolimatta. Kemera-rahat olisi saatava pikaisesti kansallisen metsäohjelman edellyttämälle 85 miljoonan euron tasolle.

USEITA MUUTOSESITYKSIÄ

Perussuomalaiset ovat tehneet talousarvioon liittyen useita muutosesityksiä, joilla pyrimme omalta osaltamme korjaamaan pahimpia mietinnön ja hallituksen esityksen epäkohtia. Toivomme, että niille löytyy kannatusta myös muista eduskuntaryhmistä.

Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle Kööpenhaminan ilmastokokouksesta

Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoro

Kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner

ILMASTOKOKOUS JA KANSALLISET EDUT

YK:n kansainvälisen ilmastokokouksen lähestyessä ollaan maailmalla pääosin yhtä mieltä siitä, että toimenpiteisiin ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi on ryhdyttävä. Tarkemmista yksityiskohdista eri valtioilla on kuitenkin hyvinkin erilaisia näkemyksiä, ja monet tärkeät kysymykset ovat yhä avoinna. Ennen kaikkea kysymys on rahasta: kuka maksaa, kenelle ja kuinka paljon? Odotettavissa on, että yhteisymmärryksen saavuttaminen tulee olemaan haastavaa. Useat maat haluaisivat muille tiukat velvoitteet, mutta itselleen erilaisia helpotuksia.

On kohtuullista, että teollisuusmaat jossain määrin tukevat taloudellisesti kehitysmaita näiden työssä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Kehittyneemmiltä kehitysmailta edellytetään kuitenkin myös omaa rahoituspanosta, ja ylipäätään kaikkien kehitysmaiden on otettava vastuuta ja aidosti sitouduttava päästöjen hillitsemiseen ja kestävään kehitykseen.

KOHTUUTTOMUUKSIIN EI VARAA

EU:n arvion mukaan kehitysmaat tarvitsevat vuoteen 2020 mennessä sata miljardia euroa vuodessa, josta teollisuusmaiden osuus on 22-50 miljardia vuodessa. Summa on kokonaisuudessaan valtava, ja myös Suomelle lankeava maksuosuus tulee olemaan merkittävä. Voidaan kysyä, onko meillä todella varaa tällaisiin ratkaisuihin, kun samanaikaisesti kotimaassa kunnat rimpuilevat taantuman kourissa, työttömyys kasvaa ja peruspalveluita ajetaan alas tuottavuusohjelmien nimissä.

Oman haasteensa ilmastoneuvotteluihin tuovat tietyt rikkaat valtiot, jotka eivät haluaisi maksaa ilmastotavoitteiden edellyttämiä kuluja omasta pussistaan. Esimerkiksi Saudi-Arabian näkemyksen mukaan kehitysmaiden ohella myös öljyntuottajamailla tulisi olla oikeus saada ulkopuolista avustusta, mikäli uusi ilmastosopimus vaatii merkittäviä leikkauksia fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Käsi ojossa ovat olleet myös vauraat Etelä-Korea ja Singapore. Tällaisiin kohtuuttomiin vaatimuksiin ei pidä suostua.

SUHTAUDUTTAVA VAKAVASTI

Vaikka täyttä varmuutta ihmisen osuudesta ilmastonmuutoksen aiheuttamisessa ei ole, tulee lämpenemiseen liittyviin uhkakuviin suhtautua vakavasti. Eniten luonnonolojen muutoksesta kärsivät jo valmiiksi heikossa asemassa olevat Afrikan ja Aasian kehitysmaat, joissa kuivuuden paheneminen vaikuttaa haitallisesti ruoan tuotantoon ja kasvattaa nälänhätää. Lämpenemisen rajoittaminen alle kahteen celsiusasteeseen on kannatettava tavoite. Siihen pyrittäessä on kuitenkin syytä muistaa pitää järki matkassa.

Koska ilmastonmuutos on globaali ongelma, on tärkeää, että kaikki valtiot osallistuvat Kööpenhaminan kokoukseen ja sitoutuvat yhteisiin päästöjenvähentämistavoitteisiin. Vapaamatkustajille ei ole sijaa.

YHTEISET PELISÄÄNNÖT

Yhdysvallat ei aikanaan lähtenyt mukaan Kioton ilmastosopimukseen, mutta toivoa sopii, että nyt on toisin. Päästöjen suurtuottajamaan Kiinan saaminen mukaan ilmastotalkoisiin on myös ratkaisevan tärkeää. Kiina on tähän saakka katsonut päävastuun ilmastonmuutoksen hillinnästä kuuluvan teollisuusmaille ja suhtautunut epäluuloisesti länsimaiden ajamaan ilmastopolitiikkaan, jonka taustalla on uskottu olevan pyrkimys Kiinan kasvun ja vahvistumisen rajoittamiseen.

On selvää, että Suomi osana kansainvälistä yhteisöä tekee osuutensa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, mutta totuus on, että pienenä valtiona meidän tekemisemme eivät yksin paljoa paina. EU:n jäsenmaana Suomi seuraa Unionin ilmastolinjauksia, jotka näillä näkymin aiotaan toteuttaa Kööpenhaminan sopimuksen syntymisestä riippumatta. Eurooppalaisten yritysten ja siis myös suomalaisen työllisyyden kannalta olisi kuitenkin vahingollista, jos muut merkittävät valtiot eivät sitoutuisi yhteisiin pelisääntöihin. Tällaista kilpailuetua ei pidä kenellekään antaa.

REALISTISTA YMPÄRISTÖPOLITIIKKAA

Perussuomalaiset kannattavat realistista ympäristöpolitiikkaa. Suomalaista teollisuutta ei saa tieten tahtoen ajaa vaikeaan asemaan suostumalla kohtuuttomiin velvoitteisiin, joista viime kädessä hyötyvät kehitysmaissa toimivat ylikansalliset yritykset.

Pidämme nykyistä päästökauppajärjestelmää epäonnistuneena ja epäoikeudenmukaisena. Sen ansiosta pahimmat saastuttajat pääsevät päästöleikkauksista kuin koira veräjästä – niiden ei tarvitse vähentää päästöjään, sillä ne voivat helposti kuitata ylityksensä ostamalla lisää päästöoikeuksia muilta. Tällainen järjestelmä ei palvele ympäristön etua, minkä on todennut osa alan asiantuntijoistakin. Esimerkiksi brittiläisen tutkijan Larry Lohmannin mukaan päästökauppa ei vähennä ilmaston lämpenemistä vaan päinvastoin pahentaa tilannetta.

POHJAKSI OMINAISPÄÄSTÖJÄRJESTELMÄ 

Niin sanotuista prosenttimääräisistä päästötavoitteista on syytä luopua, sillä ne eivät huomioi lainkaan jo tehtyjä yritysten ilmastoinvestointeja. Niiden sijasta tulisi päästötavoitteiden laskentapohjaksi ottaa ominaispäästöjärjestelmä, jossa teollisuudessa ja energiatuotannossa sovitaan päästörajat esimerkiksi tuotetulle tonnille, kappaleelle tai megawatille.

Ominaispäästörajat ylittäville tuotteille voidaan asettaa ilmastopoliittiset tullit, ja sakot maksetaan kansalliseen tai kansainväliseen, ilmastotavoitteita tukevaan rahastoon. Näin pystytään tehokkaasti estämään halpatuotteiden tuonti maihin, joissa samoja tuotteita valmistavat yritykset toimivat ympäristöystävällisesti aivan toisella kustannusrakenteella. Teollisuus tulee pyrkiä säilyttämään kehittyneessä Länsi-Euroopassa, jossa siihen liittyvät ympäristönäkökohdat osataan ja halutaan huomioida.

PIENVILJELYÄ VAHVISTETTAVA

Kuten valtioneuvoston tiedonannossa todetaan, rahoituksen antaminen kehitysmaille avaa liiketoimintamahdollisuuksia, jotka Suomen tulee hyödyntää. Markkinoilla on tilausta uudelle, kestävää kehitystä tukevalle teknologialle. Siirryttäessä pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä myös länsimaiden energiantarpeen on pienennyttävä huomattavasti, ja tarvitaan esimerkiksi liikenteeseen ja asumiseen liittyviä energiatehokkaita ratkaisuja.

Maataloudessa on etsittävä vaihtoehtoja öljystä riippuvaisille koneille, lannoitteille ja torjunta-aineille. Pienviljelyn vahvistaminen on kestävää ympäristöpolitiikkaa parhaimmillaan.

Jätemateriaaleja hyödyntämällä on mahdollista saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä, ja tulevaisuudessa jätteiden kierrättämiseen ja hyödyntämiseen tuleekin panostaa entistä enemmän.

Perussuomalaisten mielestä energiantuotannossa on myös tärkeää hyödyntää kaikki nyt metsiin jäävä hake ja kehittää sen korjuumenetelmiä. Meidän tulisi nykyistä voimakkaammin tukea myös metsä- tai karjatalouden sivutuotteita hyödyntäviä pienvoimalahankkeita kylissä ja maatiloilla.

METSIEN MERKITYS

Metsillä on globaalisti merkittävä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Hallituksen tiedonannon mukaan miltei 20 prosenttia maailmanlaajuisista päästöistä johtuu kehitysmaiden metsien häviämisestä. Metsäkadon pysäyttämiseen on siis syytä pyrkiä.

Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluissa Suomen kannalta tärkeää on kehittyneiden maiden hiilinielujen määrittely ja niihin liittyvät laskentamallit. Vuosina, jolloin metsiä hakataan Suomessa runsaasti, voi joillakin malleilla syntyä laskennallista päästöä, vaikka tosiasiassa hakkuusäästöjä kertyy joka vuosi. Pahimmassa tapauksessa tästä aiheutuu meille valtavat kustannukset – valtioneuvoston tiedonannossa puhutaan jopa sadoista miljoonista euroista vuodessa.

Perussuomalaiset edellyttävät, että nämä metsiimme liittyvät taloudelliset riskit pyritään välttämään. Mikäli hiilinieluista kuitenkin aiheutuu Suomelle kustannuksia, on tärkeää, että ne eivät lankea yksin metsänomistajien maksettavaksi vaan jakautuvat oikeudenmukaisesti kaikkien päästöjä aiheuttavien sektoreiden kesken. Suomen metsien hiilinielu vastaa jopa puolta muiden sektoreiden hiilipäästöstä, minkä perusteella metsänomistajille olisi perusteltua maksaa korvausta ilmastopalveluista.

KANSALLISET EDUT

Odotukset poliittisen sopimuksen aikaansaamiseksi Kööpenhaminassa ovat suuret. Perussuomalaiset pitävät yhteisten ilmastotavoitteiden asettamista tärkeänä, mutta muistutamme, että vaikka neuvottelemme osana EU:ta, tulee Suomen valtuuskunnan ensisijaisesti pitää huolta kansallisista eduistamme.

Ratkaisut, joihin sitoudumme, eivät saa pitkällä tähtäimellä koitua yhteiskunnallemme vahingoksi. Suomalaista työtä, teollisuutta ja työntekijää on puolustettava sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Perussuomalaisten 1. varapuheenjohtajan, kansanedustaja Pentti Oinosen kannanotto

RKP harrastaa uhkailupolitiikkaa

Viime päivinä ovat suomenruotsalaiset ärhennelleet oikein urakalla. Meno on kuin tuttipulloikäisten hiekkalaatikkoleikeissä.

Kansanedustaja Anna-Maja Henriksson uhkaili Ahvenanmaan irtautuvan Suomesta, jos Suomi ja sen viranomaiset eivät puhu ruotsia ahvenanmaalaisten kanssa. Oma vastaukseni on: jos se näin vähästä on kiinni niin hej på dej. Tiedän monta kotimaista kohdetta, johon voimme ohjata Ahvenanmaalle nyt valuvat kymmenien miljoonien eurojen tukirahat. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten saarivaltio pärjäisi omillaan. Eiköhän se olisi unioninlaajuisen kehitysavun kohde muutaman pakkastalven jälkeen.

Maahanmuutto- ja Eurooppaministeri Astrid Thors on viime aikoina soutanut kovassa vastatuulessa ja aivan aiheesta. Omat hallituskumppanitkin ovat alkaneet karsastaa häntä, kun sisäministeriön tutkimuksessa on paljastunut Suomen olevan varsinainen onnela maahanmuuttajille, vaikka muuta on Thors antanut ymmärtää. Meiltä saatava ”diskoraha” ja ilmaiset asunnot ovat herättäneet huomiota ulkomaita myöten, kun egyptiläinen suurilevikkinenkin lehtikin ylisti Suomea islaminuskoisten maahanmuuttajien paratiisiksi.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin puolestaan puhuu mielellään rasismia vastaan. Hyvä. Rasismi on minunkin mielestäni kauheaa. Mutta eikö ministerin puheilta mene pohja pois, jos hän uhkaa hallituksessa ollessaan nyrkkiä pöytään paukuttamalla vaatia pienelle, syntyperäänsä vetoavalle ihmisryhmälle erityiskohtelua? Sopii kysyä, kohdellaanko suomenkielisiä eriarvoisesti kun julkisuudessa olleiden tietojen mukaan muutamilla paikkakunnilla ovat ruotsinkieliset koulut ohittaneet sikainfluenssarokotusjonoissa suomenkieliset oppilaitokset?

Ruotsalaisen Kansanpuolueen puheet suvaitsevaisuudesta ovat muutenkin melko toispuoleisia, kun muistetaan RKP:n jakavan perustajajäsenensä Axel Olof Freudenthalin (1836-1911) nimissä mitalia ruotsin kielen edistämisestä Suomessa. Kyseisen mitalin ovat saaneet muun muassa Paavo Lipponen ja Elisabeth Rehn.

Kyseinen herra Freudenthalin svekomaanis-rasistiset ajatukset voidaan kiteyttää L. A. Puntilan 1944 tekemässä väitöskirjassa esitettyihin teeseihin freudenthalilaisten maailmasta, jossa ”ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu ruotsalaiseen kansallisuuteen, joka näin ollen oli ollut ja on edelleenkin valtiaskansa” tai jossa ”ruotsalaisen talonpojan mielestä suomalainen ammattitoveri on alempi olento, erämaiden pölkkypää, joka kaikissa suhteissa on hänestä jäljessä.”

Mielestäni suomalaiset ovat tasaveroinen kansa muiden kansojen joukossa. Ei kenenkään yläpuolella, eikä kenenkään alapuolella. Milloin tämän päivän RKP irtisanoutuu myös käytännön teoin Freudenthalin ajatuksista ja heittää ensi alkuun rasistin nimissä jaettavan mitalin historian romukoppaan?

Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoro 24.11.2009 eduskunnassa

Hallituksen selonteko kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta

Kansanedustaja Pietari Jääskeläinen

VALTA TAKAISIN VALTUUSTOILLE

Viime hallituskaudella keskustan ja Sdp:n lanseeraama Kunta- ja palvelurakenneuudistus eli Paras-hanke on edennyt arviointivaiheeseen. Kuntaliitoksia on tehtailtu ympäri Suomen. Osassa liitoskuntia on järjestetty neuvoa-antavia kansanäänestyksiä tai kuntalaiskyselyitä, kuten Perussuomalaiset ovat vaatineet. Osassa valtuustot ovat juntanneet liitokset läpi kuntalaisilta kyselemättä.

Paras-hankkeessa on liiaksi keskitytty kuntaliitosten toteuttamiseen. Keskeistä kansalaisten kannalta kuitenkin on, että kohtuuhintaisten ja laadukkaiden palvelujen saatavuus turvataan mahdollisimman lähellä asukkaita. On hyviä esimerkkejä siitä, että pienikin kunta pystyy tehokkaasti ja laadukkaasti tarjoamaan asukkailleen heidän tarvitsemansa hyvinvointipalvelut. Hyvin usein kuntaliitosten myötä sekä lähipalvelut että lähidemokratia katoavat.

Paras-hankkeen vaatimukseen, jonka mukaan yhteisen perusterveydenhuollon piirissä on alueellisesti oltava n. 20 000 asukasta, on vastattu hyvin pitkälle tekemällä kuntaliitosten lisäksi perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alueita. On valittu joko kuntayhtymämalli tai isäntäkuntamalli. Kaunis tarkoitus, ainakin puheen tasolla, on ollut turvata kuntalaisten peruspalvelut.

Tosiasia kuitenkin on, että maahamme on kolme suurimman puolueen hallitessa, Rkp:n ja vihreiden myötävaikutuksella, luotu systeemi, jossa kuntalaiset eivät enää pysty samaan tapaan kuin aikaisemmin paikantamaan, kuka tai ketkä ovat vastuussa mistäkin päätöksestä, joka heitä koskettaa. Suuruuden ekonomia perustuu juuri tähän vallan kasvottomuuteen: On helpompi karsia palveluita tai ainakin niiden suhteellista määrää, viemällä päätöksenteko kauemmaksi palveluiden käyttäjistä. Palveluiden olemassaolo niin ehkä turvataan, mutta käytännössä palvelutarjonta heikkenee.

Kunnissa päätetään näinä aikoina ensi vuoden budjeteista. Tunnelmat ovat synkät, sillä lama iskee ensi vuonna kuntiin vielä nykyistäkin tiukemmin. Valtaosa kunnista joutuu nostamaan tulo- ja kiinteistöveroja sekä muita maksuja, velkaantumaan entisestään ja tästä huolimatta heikentämään palvelutasoa. Valtiovallalta ei ole tippunut kunnille kuin murusia, mitä lisärahaan tulee. Kun on ollut kyse uusista kuntia velvoittavista palveluista tai toimintatavoista, silloin kyllä valtiovalta on muistanut kuntia – niin että tuntuu!

Kuntien tehtäviä on 90-luvulta lähtien lisätty ja samaan aikaan kuntien valtionrahoitusosuuksia on leikattu miljardien eurojen edestä. Tämä velvoitteiden sälyttäminen ja valtion rahoituksen heikentäminen ovat olleet omiaan ajamaan kuntia kohti laajempia hallintomalleja. Kyse on ollut tietoisesta lähidemokratian näivettämisestä.

Perussuomalaisten mielestä on väärää politiikkaa, että maahamme muodostetaan hallinnollisia tilkkutäkkejä, kuten Paras-hankkeen seurauksena on tehty. Kuntien valtuustoilta on monissa tapauksissa kadonnut jopa yli puolet vallasta ylikunnallisille hallintoelimille, kuten tilaajalautakunnille. Näissä saattaa pahimmissa tapauksissa olla edustettuna vaikkapa vain yksi tai kaksi puoluetta, kun taas kuntien valtuustoissa on useimmiten edustettuina huomattavasti suurempi määrä puolueita. Käytännössä vastuun päätöksistä kantavat kuitenkin kaikki puolueet, olipa niillä sitten edustajia palveluita tilaavassa lautakunnassa tai ei.

Herääkin kysymys, voiko valtuusto halutessaan ja kuntien yhteisestä tilaajalautakunnasta piittaamatta tilata omille kuntalaisilleen suhteessa enemmän palveluita kuin toisen samaan yhteistoiminta-alueeseen kuuluva kunta on tilannut? Nykyisen hallituksen iltakoulun linjauksen mukaan ei, sillä palvelut tulee järjestää yhteistoiminta-alueella yhdenvertaisesti.

Kysymys on erityisen ajankohtainen, kun otetaan huomioon, että hallitus haluaa kaikkien alle 20 000 hengen kuntien siirtävän sosiaalipalveluistaankin päättämisen yhteistoiminta-alueille, joiden edustajia ei valita demokraattisissa vaaleissa vaan erinäisten kulisseissa tapahtuvien neuvotteluiden seurauksena. Jos kunta siirron sijaan pitää päätösvallan sosiaalipalveluista, kuten vanhuspalveluista itsellään, voi kunta niin halutessaan taata oman kuntansa alueella vaikkapa laitospaikan sitä tarvitsevalle vanhukselle riippumatta siitä, takaako samaan perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alueeseen kuuluva toinen kunta samantasoiselle vanhukselle laitospaikkaa.

Jos sosiaalipalveluidenkin järjestämisvastuu siirretään yhteistoiminta-alueelle, samalla yhteistoiminta-alueeseen kuuluvalta kunnalta ja kansan valitsemalta valtuustolta katoaa valta päättää, kuka on oikeutettu laitoshoitoon kunnassa. Näin on selonteon mukaan monin paikoin jo tehty ja tähän hallitus kuntia kannustaa. Kokonaisuudessaan tällainen käytäntö tarkoittaa sitä, että palvelutaso kunnissa tulee määräytymään alueellisesti palvelutasoltaan heikoimman kunnan mukaan.

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten mielestä vanhat puolueet ovat asettaneet kansan selkä seinää vasten: Pienten kuntien on ollut tehtävä joko kohtuuttoman suurilta tuntuvia kuntaliitoksia, liityttävä mahdollisesti merkittävästi suurempaan kuntaan, tai heikennettävä oleellisesti kuntademokratiaansa synnyttämällä al ueelle hallinnollinen tilkkutäkki, yhteistoiminta-alue.

Suuruuden ekonomia pohjautuu lähtökohdiltaan ajatteluun, jossa merkittävimpien vallanpitäjien uskotaan tietävän parhaiten, mitä kansa haluaa. Perussuomalaisten mielestä kansalaiset itse tietävät parhaiten omat tarpeensa ja siksi näemme valitettavana kehityksen, jossa vahvistetaan ylhäältäpäin tapahtuvaa ohjausta ja jossa ei anneta samanlaista ääntä ruohonjuuritasolle kuin ennen. Kyse on elitistisestä demokratiasta, ollaan matkalla kohti yhä harvempien valtaa ja yhä kasvottomampaa vallankäyttöä.

Selonteon väläytykset yhä uusien osa-alueiden alueellistamisesta kertovat omaa karua kieltään siitä, miten tätä järkyttävää uudistusta viedään eteenpäin hivuttamalla. Kun yksi päätöksenteon ja palveluiden osa-alue alueellistetaan, kohta vaaditaan jo seuraavankin, kyseiseen osa-alueeseen kiinteästi liittyvän, osa-alueen alueellistamista. Perussuomalaiset eivät tule tätä kehitystä katsomaan hyvällä. Mielestämme nyt on viimeinen hetki pelastaa se, mitä kuntademokratiasta vielä pelastettavissa on. On syytä painaa jarrua ennen kuin mennään metsään ja pahasti.

Tähän mennessä on tullut selväksi, että kaikki suurimmat puolueet ovat vallitsevan keskittämis- ja kuntaliitospolitiikan kannalla. Yllättävää on, että kuntapuolueeksi itseään mainostava keskusta on jo kahdessa maan hallituksessa peräkkäin ja omien kuntaministereidensä myötävaikutuksella ajanut kuntapäätöksenteon alueellistamista eli etäännyttämistä kuntalaisista.

Toimikoon tämä selonteko ja siitä käytävä keskustelu avaajana tarpeelliselle mielipiteiden vaihdolle seuraaviakin eduskuntavaaleja silmällä pitäen. Jos se on avointa ja rehellistä, uskoaksemme johtopäätöksenä tulee olemaan hallituksen selonteon loppuosassa väläytetty mahdollisuus palauttaa valta yhteistoiminta-alueilta takaisin valtuustoille.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Raimo Vistbacka puhui PerusS:n Keski-Pohjanmaan piirin syyskokouksessa su 15.11. Perhossa mm. seuraavaa:

POLIISI ON KANSALAISIA VARTEN

Vuodesta 2003 toteutetun valtion tuottavuusohjelman jatkaminen on hallitukselta käsittämätöntä politiikkaa. Sen nimissä on päätetty vähentää vajaa 10 000 henkilötyövuotta vuoteen 2011 mennessä. Lisäksi nykyhallitus on laatinut uudet leikkauslistat siten, että vuoden 2015 loppuun mennessä valtion henkilöstöä vähennetään lisää peräti 4 800  enkilötyövuotta.

Perussuomalaisten mielestä tässä taloudellisessa tilanteessa työpaikkoja pitää säilyttää. Hallitus käyttää  uottavuuskäsitettä holtittomasti. Käytännössä valtion tuottavuusohjelma on vain henkilöstön supistamisohjelma. Periaatteeksi on tullut vapautuvien työpaikkojen kaavamainen täyttämättä jättäminen. Sen seurauksena valtion palvelujen keskittäminen suuriin keskuksiin on saanut vauhtia alleen.

Poliisi, syyttäjätoimi, verohallinto, käräjäoikeudet ja työvoimahallinto ovat jo saaneet kokea keskittämisvimman, joka jatkuu edelleen. Vuodenvaihteessa tullaan sulkemaan lukuisia poliisin palvelupisteitä, kun hatusta vedetyt kriteerit niissä vuosittain myönnetyistä luvista, henkilöstön määrästä ja etäisyydestä toiseen palvelupisteeseen eivät täyty.

Perussuomalaisten mielestä kansalaisille on taattava riittävät sisäisen turvallisuuden palvelut. Valtion lisätuottavuusohjelman ei saa antaa vähentää yhtään poliisien määrää, koska jo nykyisinkin poliisipalvelut ja -näkyvyys etenkin maamme reuna-alueilla on vaatimatonta. Verot kyllä peritään kaikilta vaikka pitkospuita pitkin, mutta kun on palveluista kyse, jätetään reuna-alueiden asukkaat heikommalle. Perustuslain mukaan vastinetta veroille on annettava yhtäläisesti. Poliisi on kansalaisia varten eikä päinvastoin.

Perussuomalaisten puheenjohtaja, europarlamentaarikko Timo Soini puhui tänään lauantaina 24.10. Loviisassa mm. seuraavaa:
 
ILMASTONEUVOTTELUISSA EI SAA TUHOTA SUOMALAISTA TEOLLISUUTTA JA SUOMALAISIA TYÖPAIKKOJA
 
Nykymuotoinen päästökauppa on modernia anekauppaa ja täysin väärä tapa suojella ilmastoa. Ilmastomafia suunnittelee historian suurinta puhallusta Kööpenhaminan kokouksessa. Ilmastomafia on hyväuskoisten vihertävien poliitikkojen avustuksella siirtämässä useita satoja miljardeja euroja kehittyneiden maiden verovaroja kehitysmaissa toimiville, suuria voittoja tuoville, ylikansallisille yrityksille ja kehitysmaiden valtiollisille yrityksille ns. ilmastomaksuna.
 
Esim. Kiina, joka on maailman rikkain valtio, kun mittarina on omat valuuttavarat, vaatii Kööpenhaminan kommunikean allekirjoituksesta 300 miljardin vuosimaksua. Intia ja Afrikka toisen mokoman. Näissä maissa toimivat ylikansalliset yritykset tekevät tuhansien miljardien voitot vuositasolla. Kaiken järjen mukaan Kiinalla on mahdollisuus valtion kassan kautta maksaa toimet, joilla ilmastotavoiteet toteutetaan. Mitä Kiina tekee? Siellä on rakenteilla tai suunnitteilla yli kaksisataa hiilivoimalaa, joilla Kiina tavoitelee 150 000 megawatin sähköntuotannon lisäystä hiilituotannolla vuoteen 2020. Eli se siitä yhteisestä ilmastotavoitteesta!
 
EU:n on pelastettava oma teräs-, konepaja ja metsäteollisuutensa vaatimalla Kööpenhaminan päätökseksi ilmastotavoitteiden toteuttamiseksi:
 
Ominaispäästöjärjestelmään siirtymiseen nykyisten prosenttimääräisten tavoitteiden ja päästökaupan sijaan. Ominaispäästöjärjestelmähän on jo sovittu ja otettu käytöön globaalisti autoille. Teollisuudessa ja energiatuotannossa sovitaan globaalisti päästörajat tuotetulle tonnille, kappaleelle, megawatille tai jollekin muulle mitattavissa olevalle suureelle. Yritykset ja tuotantolaitokset, jotka eivät pääse näihin päästörajoihin maksavat ylityksen osalta sakot kansalliseen tai kansainväliseen rahastoon. Näillä rahastoilla rahoitetaan ilmastotavoitteita; tuote- ja teknologiakehityspanoksia sekä ilmastoteknologisia investointeja.
 
Todellinen ympäristöteko on säilyttää teollisuus kehittyneessä Länsi-Euroopassa. Yhteinen tavoitemme on minimoida päästöt. Se ei toteudu päästökauppajärjestelmällä vaan ainostaan ominaispäästöjärjestelmällä. Sillä on mahdollista saavuttaa YK:n ilmastotavoitteet oikeudenmukaisella tavalla.
 
Sähköenergia on yksi keskeinen teollisuuden kustannuskomponentti ja elintärkeä hyödyke kotitalouksille sekä kaikille yhteiskunnan toiminnoille. Ilmastopolitiikkaa ei saa alistaa kyltymättömien ilmastomafioiden rahastusalttareille. Suomalaista työtä, teollisuutta ja työntekijää on puolustettava sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Perussuomalaisten nuorten kannanotto syyskuun alusta. 

PerusS-Nuoret: Suomalaiset opiskelupaikat suomalaisten tehokäyttöön

Viime viikolla uutisoitiin, kuinka sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä totesi Suomeen otettavan kenties liian paljon ulkomaalaisia opiskelijoita siihen nähden, että hurja määrä suomalaisnuoriakin on ilman opiskelupaikkaa. Mielipide tyrmättiin mm. opiskelujärjestöjen taholta jopa ulkomaalaisvastaisena.

Perussuomalaiset Nuoret näkevät kuitenkin Hyssälän kommentissa paljon asiaa. Suomen valtion rahoittamaa korkealaatuista koulutusjärjestelmää on nykysäädöksillä helppo käyttää hyväkseen. Monet tutkintoa suorittavista ulkomaalaisopiskelijoistamme ovat läpikulkumatkalla, ja saatuaan ilmaisen koulutuksen he lähtevät huippuosaajina muualle kohti uusia haasteita. Myös oppilaitokset voivat hyötyä järjestelmästä lisäämällä ulkomaalaisten opiskelijamääriä saadakseen mahdollisimman hyvän valtiontuen.

Perussuomalaiset Nuoret vaativat, että tarpeeton ulkomaalaisopiskelijoiden rekrytointi lopetetaan välittömästi ja annetaan ensin mahdollisuus kaikille kotimaan nuorille. Opiskelijoiden lähtötaso on maassamme tunnetusti korkea. Suomessa riittää tulevia ammattitaitoisia työntekijöitä, ja mikä parasta, koulutettu suomalainen ammattilainen myös jää hyvin usein kotimaan työmarkkinoille, toisin kuin ulkomaalaisopiskelija. Haluamme estää korkeatasoisen suomalaisen ammattitaidon hukkaan heittämisen asettamalla EU- ja ETA-alueen ulkopuolisista maista tuleville opiskelijoille lukukausimaksut. On myös muistettava erottaa toisistaan eri maiden välillä tapahtuva vastavuoroinen vaihto-opiskelu sekä tutkintoon johtava täysipäiväinen kouluttautuminen.

Suomalaiset maksavat verorahoistaan korkeatasoista ja monipuolista koulutusjärjestelmäämme, joka on tarkoitettu omien lastemme ja nuortemme kouluttamiseen. Miksei siis kaukaa tulevan ulkomaalaisen pitäisi vastavuoroisesti osallistua maksutalkoisiin? Ulkomaalaisilla huippuyliopistoilla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia saada opiskelijoikseen lahjakkuuksia kansallisuudesta ja korkeista lukukausimaksuista huolimatta.

–
Lisätiedot:
Heikki Tamminen
Perussuomalaiset Nuoret ry:n hallituksen jäsen
Varsinais-Suomen Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja
puh. 044 950 4324

Vesa-Matti Saarakkala
Perussuomalaiset Nuoret ry:n puheenjohtaja
puh. 050 919 6079

Luoteis-Uusimaa julkaisi alla olevan kirjoituksen 24.6.2009 ja Vihdin Uutiset 25.6.2009.

————-

Sisäministeriö on neuvotellut muun muassa Vihdin ja Karkkilan kunnanhallitusten kanssa turvapaikanhakijoiden sijoittamisesta kunnan hallinnoimiin vuokra-asuntoihin. Kuntien edustajien suhtautuminen on ollut ”varovaisen myönteinen”. Erityisesti Karkkilassa on tällä hetkellä varsin paljon vapaita kunnan vuokra-asuntoja.

Päätöstä turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta ei tule tehdä ilman tarkkaa harkintaa. Vihdin taloudellinen tilanne ei ole hyvä, ja on ymmärrettävä, että turvapaikanhakijoihin käytetyt rahat on otettava muiden kuntalaisten palveluista. Valtion avun varaan laskeminen on hyvin lyhytnäköistä. Valtio maksaisi turvapaikanhakijoiden vuokrat ja avustaisi muissa kuluissa, mutta takaako valtio, että avustus kattaa kaikki turvapaikanhakijoista kunnalle, esimerkiksi jo nyt hyvin kuormitetulle perusturvalle, aiheutuvat kustannukset? Entä välilliset kulut? Kokemus on osoittanut, että kunta-asuntojen kunnostustöitä on maahanmuuttajavaltaisilla alueilla tehtävä keskimääräistä enemmän. Tämä nostaisi luonnollisesti myös vihtiläisten kunta-asunnoissa asuvien vuokria. Heitä valtio tai kunta ei muista ylimääräisillä avustuksilla. Järjestyshäiriöiden runsastuminen on kiistämätön, vaikkakin vaiettu, maahanmuuttajien majoittamisen seuraus. Niiden maiden, joista turvapaikkaa useimmiten haetaan, kansalaiset ovat rikostilastoissa valitettavan yliedustettuina.

Keskustelua seuratessa ei ole käynyt ilmi, tulevatko Karviaisen perusturvan kuntaliittymän kunnat päättämään asioistaan itsenäisesti. Jos yksi kunnista päättää ottaa pakolaisia asuntoihinsa, koituvatko heidän mahdolliset perusturvakulunsa kaikkien Karviaisen osapuolten maksettaviksi? Toivottavasti näin ei ole, kattaahan perusturva merkittävän osan kuntien budjetista, ja se on myös alue, johon turvapaikanhakijoiden sijoittaminen epäilemättä vaikuttaisi.

Valtion avustuksien varaan laskettaessa on myös hyvä pitää mielessä, mistä valtion varat tulevat. Valtio koostuu kunnista, ja viime kädessä kaikki valtionkin varat ovat peräisin kansalaisilta. Suomi on tällä hetkellä velkainen valtio, ei yltäkylläinen raha-aitta. On syytä pohtia, onko Suomella – valtiolla tai sen kunnilla – ylipäänsä varaa majoittaa enää suuria määriä turvapaikanhakijoita. Näistä asioista päätetään valtiollisella tasolla eivätkä maahanmuuton suuret linjaukset kuulu kunnallispolitiikkaan, mutta sisäministeriön pyytäessä uusia kuntia mukaan turvapaikanhakijoiden sijoitusongelmaa ratkomaan olisi hyvä tilaisuus käydä keskustelua humanitaarisen maahanmuuton tulevaisuudesta ylipäänsä.

Pasi Salonen

puheenjohtaja

Vihdin Perussuomalaiset