Pasi Salonen

PerusS-nuoret: Minareettien kieltoa harkittava myös Suomessa

Perussuomalaisten Nuorten mielestä minareettien kieltäminen ei ole uskonnonvapauskysymys, sillä niiden käyttö ei ole edellytys islamilaisen uskon harjoittamiselle. Koraanissa tai muissa islamin pyhissä kirjoituksissa minareetteja ei mainita. Tätä asiaa Suomessa ei ole riittävästi huomioitu.

ETNO:n puheenjohtaja Ritva Viljanen sanoo tiedotteessa (Etnisten suhteiden neuvottelukunta 4.12.2009), että Sveitsissä olisi moskeijoita vain neljä, vaikka maassa on 150 moskeijaa ja neljä minareettia.

Maltillisten arvioiden mukaan Euroopan väestöstä yli 20 prosenttia on muslimeita vuoteen 2050 mennessä (Telegraph 8.8.2009), mutta tämä suhde on jo tosiasia useissa Euroopan kaupungeissa. Poliittisen korrektiuden liekaan itsensä kietonut poliittinen eliitti ei uskalla nostaa tätä demografista tosiasiaa esille, vaikka sillä on demokraattisessa järjestelmässä väistämättömät seuraukset myös valtasuhteille. Poliittisen islamilaisen liikkeen vaatimukset tuskin vähentyvät tulevaisuudessa.

Pidämme minareettikysymystä moniulotteisempana kuin kokoomuslainen sisäministeri Anne Holmlund, jonka mielestä minareetit ovat kaupunkisuunnittelukysymys (Aamulehti 2.12.2009). Uskonnollisen merkityksen puuttuessa minareeteista on tullut osoitus islamilaisen lain vallasta alueella. Minareettien laaja rakentaminen olisi yksi askel kohti Euroopan islamisaatiota.

Iltalehden teettämässä kyselyssä 31 prosenttia suomalaisista kannattaa minareettien kieltoa (Yle 5.12.2009). Sveitsissä 37 prosenttia kannatti kieltoa viikkoa ennen äänestystä, mutta lopulta 57 prosenttia äänesti sen puolesta. Helsingin Sanomien Nettikyselyssä 62 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että minareettien kieltäminen on järkevää (HS 30.11.2009). Vastanneita oli yli 12 000.

Perussuomalaiset Nuoret uskovat, että neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä enemmistö suomalaisista olisi kiellon kannalla. Perussuomalaiset Nuoret kannattavat Suomessa uskonnonvapautta, mutta uusien minareettien rakentamisen kieltämistä olisi näillä perusteilla harkittava.

Minareettikysymys tulee ratkaista demokraattisesti ennen kuin ensimmäistäkään varsinaista minareettia rakennetaan Suomeen. Suomi on osa Eurooppaa eikä siten immuuni maanosan ilmiöille.

Perussuomalaisten 1. varapuheenjohtajan, kansanedustaja Pentti Oinosen kannanotto

RKP harrastaa uhkailupolitiikkaa

Viime päivinä ovat suomenruotsalaiset ärhennelleet oikein urakalla. Meno on kuin tuttipulloikäisten hiekkalaatikkoleikeissä.

Kansanedustaja Anna-Maja Henriksson uhkaili Ahvenanmaan irtautuvan Suomesta, jos Suomi ja sen viranomaiset eivät puhu ruotsia ahvenanmaalaisten kanssa. Oma vastaukseni on: jos se näin vähästä on kiinni niin hej på dej. Tiedän monta kotimaista kohdetta, johon voimme ohjata Ahvenanmaalle nyt valuvat kymmenien miljoonien eurojen tukirahat. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten saarivaltio pärjäisi omillaan. Eiköhän se olisi unioninlaajuisen kehitysavun kohde muutaman pakkastalven jälkeen.

Maahanmuutto- ja Eurooppaministeri Astrid Thors on viime aikoina soutanut kovassa vastatuulessa ja aivan aiheesta. Omat hallituskumppanitkin ovat alkaneet karsastaa häntä, kun sisäministeriön tutkimuksessa on paljastunut Suomen olevan varsinainen onnela maahanmuuttajille, vaikka muuta on Thors antanut ymmärtää. Meiltä saatava ”diskoraha” ja ilmaiset asunnot ovat herättäneet huomiota ulkomaita myöten, kun egyptiläinen suurilevikkinenkin lehtikin ylisti Suomea islaminuskoisten maahanmuuttajien paratiisiksi.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin puolestaan puhuu mielellään rasismia vastaan. Hyvä. Rasismi on minunkin mielestäni kauheaa. Mutta eikö ministerin puheilta mene pohja pois, jos hän uhkaa hallituksessa ollessaan nyrkkiä pöytään paukuttamalla vaatia pienelle, syntyperäänsä vetoavalle ihmisryhmälle erityiskohtelua? Sopii kysyä, kohdellaanko suomenkielisiä eriarvoisesti kun julkisuudessa olleiden tietojen mukaan muutamilla paikkakunnilla ovat ruotsinkieliset koulut ohittaneet sikainfluenssarokotusjonoissa suomenkieliset oppilaitokset?

Ruotsalaisen Kansanpuolueen puheet suvaitsevaisuudesta ovat muutenkin melko toispuoleisia, kun muistetaan RKP:n jakavan perustajajäsenensä Axel Olof Freudenthalin (1836-1911) nimissä mitalia ruotsin kielen edistämisestä Suomessa. Kyseisen mitalin ovat saaneet muun muassa Paavo Lipponen ja Elisabeth Rehn.

Kyseinen herra Freudenthalin svekomaanis-rasistiset ajatukset voidaan kiteyttää L. A. Puntilan 1944 tekemässä väitöskirjassa esitettyihin teeseihin freudenthalilaisten maailmasta, jossa ”ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu ruotsalaiseen kansallisuuteen, joka näin ollen oli ollut ja on edelleenkin valtiaskansa” tai jossa ”ruotsalaisen talonpojan mielestä suomalainen ammattitoveri on alempi olento, erämaiden pölkkypää, joka kaikissa suhteissa on hänestä jäljessä.”

Mielestäni suomalaiset ovat tasaveroinen kansa muiden kansojen joukossa. Ei kenenkään yläpuolella, eikä kenenkään alapuolella. Milloin tämän päivän RKP irtisanoutuu myös käytännön teoin Freudenthalin ajatuksista ja heittää ensi alkuun rasistin nimissä jaettavan mitalin historian romukoppaan?

Katso ensin ohjelma, jollet ole jo katsonut, täältä.

Keskustelussa siis mukana Suomen Sisun Teemu Lahtinen ja puheenjohtaja Johannes Nieminen, Humanisti-lehden päätoimittaja Jussi K. Niemelä sekä Helsingin Keskustanuorten puheenjohtaja Abdirahim Hussein.

Jussi K. Niemelästä ei edes toisella katselukerralla jäänyt mieleen paljon muuta kuin vain omasta kapeasta maailmankuvastaan tiukasti kiinni pitävä mölisevä pää. Humanisti-lehti jäänee nyt tilaamatta. Jussi K. Niemelä toimii myös Skepsis-yhdistyksen hallituksen jäsenenä. Ei siis liene toiveita siitä, että esim. Ylen, Hesarin ja monen muun median toitottama monikulttuurisuuspropaganda saisi Skepsiksen jakaman Huuhaa-palkinnon. Toisaalta Skepsis jakaa myös Sokrates-palkintoa, jolla se ”haluaa kannustaa kriittiseen ajatteluun tähtäävää kasvatustyötä”.

Viimeksi, vuonna 2007, Sokrates-palkinto on annettu dosentti Marjaana Lindemanille ja hänen tutkimusryhmälleen. Perusteluissa sanotaan näin: ”Marjaana Lindeman on edistänyt kriittisen ajattelun leviämistä niin tiedekirjoituksillaan kuin omalla tutkimustyöllään. Hän on lisännyt suuren yleisön tietämystä taikauskoisen ajattelun luonteesta muun muassa toimittamalla pseudotieteitä kriittisesti arvioivan Toden näköiset harhat -teoksen (1995) ja luennoimalla Skepsiksen yleisötilaisuuksissa.”

Tuskin olen ainoa, joka on huomaavinaan pienen ristiriidan Jussi K. Niemelän A-talkissa esittämissä mielipiteissä ja edustamansa Skepsis-yhdistyksen palkinnonjakoperusteissa. Allekirjoittaneelta jäänee myös liittymättä Skepsikseen.

A-talkiin ”jännittävää” ulkomaalaisväriä toi tällä kertaa Helsingin Keskustanuorten puheenjohtaja Abdirahim Hussein, joka taasen syyllistyi Jussi K. Niemelän tavoin halpoihin leimaamistemppuihin. Puin nyt lyhyesti muutamaa Abdirahim Husseinin väittämää.

• Ajassa 20:40 Hussein sanoo tavanneensa Lahtisen aiemminkin ja että tuolloin Lahtisella oli joukko skinheadejä mukanaan.
• Samaan syssyyn Hussein sanoo, etteivät ko. skinheadit halunneet kätellä Husseinia.

Eduskuntavaalien 2007 alla Teemu Lahtinen osallistui jonkinlaiseen monikulttuurisuuspaneeliin, jossa oli mukana muiden puolueiden Suomen kansalaisuuden saaneita ehdokkaita. Myös Hussein oli paikalla. Paikalla oli myös allekirjoittanut muutaman muun Teemulle henkistä tukea antamaan lähteneen henkilön kanssa. Mikäli Hussein tarkoittaa skinheadillä henkilöä/henkilöitä, joilla pää on kalju, on allekirjoittanut yksin muodostanut koko ryhmän skinheadejä. Jos taas skinheadejä ovat kaikki monikulttuurisuuteen kriittisesti suhtautuvat hiusmuotiin katsomatta, niin aikamoisen yleistyksen päästi Hussein suustaan. Mutta ehkä se on sitä hyvää yleistämistä.

Samassa tilaisuudessa kättelin Husseinin, mutta vasta kun Hussein tuli esittäytymään. Meillä Suomessa on tapana, että yleisö ei välttämättä käy kättelemässä panelisteja tai tilaisuuden vetäjää, vaan panelisti tai vetäjä käy halutessaan kättelemässä yleisön. Suomalaiseen tapakulttuuriin kuuluu myös paljon muuta, mutta aloita nyt vaikka tuosta, Hussein.

Muuten ohjelma oli aikamoista sillisalaattia, jossa ei juurikaan ollut päätä eikä häntää. Johannes ja Teemu pyrkivät kohteliaaseen keskusteluun toisia keskeyttämättä, kun taas vastapuoli keskittyi leimaamiseen ja yleiseen mölinään, jota voi esim. ulkomaanmatkoilla kuunnella lähes missä tahansa suuremman länsieurooppalaisen kaupungin lähiössä. Ohjelman huvittavin osuus oli ajassa 28:45. Jos allekirjoittanut menisi tuollaista lausumaan, se välittömästi tulkittaisiin jollain sarkastisella sävyllä esitetyksi rasismiksi. Pahinta mahdollista laatua, varmasti.

Tämän jälkeen ohjelmassa puhuttiin kulttuurien kunnioittamisesta, Jussi Halla-ahon täysin asiayhteydestään repäistystä lauseesta ja vaikka mistä. Katsokaa, kuunnelkaa ja tyrmistykää itse. Lukekaa myös Johanneksen kirjoitus kokemuksestaan.

Hussein halusi keskustelua maahanmuutosta, ja juuri siitä Johannes ja Teemu yrittivät keskustella. Ikävä kyllä Hussein keskittyi vain lähinnä peräänkuuluttamaan asiallista keskustelua, mutta Husseinilta jäi määrittelemättä, mitä se asiallinen keskustelu olisi. Onko se pelkkää yksimielistä hymistelyä vai saako esittää myös kriittisiä kannanottoja? Nyt jäi kuva, että Husseinin kaipaama ”asiallinen” keskustelu olisi vain virallisen propagandan toistoa.

Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoro

Kotouttamista koskevan selonteon lähetekeskustelu eduskunnassa

Kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner

TYÖNTEKO PARAS KOTOUTTAJA

Maahanmuuttopolitiikka on niitä harvoja yhteiskunnallisia puheenaiheita, joka todella kiinnostaa kansan syviä rivejä. Aihe on noussut viime vuosina jopa hallitsevaksi vaaliteemaksi useissa eurooppalaisissa maissa, viimeksi Itävallassa. Selvää on, että aihe nousee jatkossa entistä vahvemmin tapetille Suomessakin, jos maahanmuuttopolitiikka ja siihen olennaisesti liittyvä kotouttaminen hoidetaan huonosti.

Kotouttamislaissa on hyviä tarkoittavia säädöksiä ja kauniita tavoitteita. Samaa voi sanoa tavoitteiden osalta myös nyt käsittelyssä olevasta selonteosta. Kotouttaminen tarkoittaa lyhyesti maahanmuuttajien sopeuttamista uuden asuinmaansa kulttuuriin. Se sisältää esimerkiksi suomen tai ruotsin kielen opettamista ja työllistämistoimia.

KULTTUUREITA KULTTUURISSA?

Perussuomalaisten mielestä työnteko on paras kotouttaja. Lisäksi maahanmuuttajia tulee nykyistä tehokkaammin valistaa Suomen oikeusjärjestelmästä, ihmisoikeuksista, kansanvallasta ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Erilaisista kulttuureista tulevien maahanmuuttajien käsitys oikeasta ja väärästä voi olla suomalaisista hyvinkin poikkeava, kuten esimerkiksi puhemies Niinistö on huomauttanut.

Tällä hetkellä maahanmuuttajia ei pystytä kunnolla kotouttamaan yhteiskuntaamme, vaan odotettavissa on, että meilläkin alkaa toden teolla - esimerkiksi Ruotsin tapaan - muodostua kulttuureita kulttuurissa. Jo nyt joidenkin pääkaupunkiseudun peruskoulujen yläasteiden oppilaista saattaa puolet tai ylikin olla muita kuin syntyperäisiä suomalaisia. Epätoivottavaa gettoutumista on näkyvissä esimerkiksi Espoon Suvelassa, Helsingin Vuosaaressa ja Turun Varissuolla.

YHTEISKUNNAN ARVOT

Vielä on aikaa tehdä korjausliikkeitä. Gettoutuminen sekä siellä täällä tapahtuneet maahanmuuttajanuorten ja suomalaisten väliset yhteenotot kertovat karua kieltään siitä, että harjoitetussa kotouttamispolitiikassa on tehostamisen varaa.

Kotoutuakseen maahanmuuttajien on ymmärrettävä ja sisäistettävä suomalaisen yhteiskunnan arvot. Maahanmuuttajilla itsellään on kotoutumisessaan suurin rooli. Oikeusvaltio ei hyväksy kunniaväkivaltaa eikä tyttöjen ympärileikkauksia. Meillä Suomessa on kotouttamisessa menty sikäli metsään, että suomalaiset ovat eräissä yhteyksissä ryhtyneetkin sopeuttamaan itseään elämään maahanmuuttajien ehdoilla. Perussuomalaiset eivät hyväksy, että suomalaisten pitää luopua omista perinteistään kuten joulujuhlista ja suvivirrestä siksi, että ne voivat loukata maahanmuuttajia. Monikulttuurisuuden vaaliminen ei edellytä oman kulttuurimme väheksymistä.

MAASSA MAAN TAVALLA

Perussuomalaisten mielestä maahanmuuttajia ei saa missään tilanteessa asettaa erilaisin yhteiskunnallisin tuin suomalaisia parempaan asemaan. Maassamme vakaviin rikoksiin syyllistyneet pakolaiset tulee karkottaa takaisin heidän kotimaihinsa. Ei ole hyväksyttävää, että kotimaan turvattomuuteen vedoten voi luoda turvattomuutta johonkin toiseen maahan. Tehokkaan kotouttamispolitiikan lähtökohta tulee olla: maassa maan tavalla.

MAAHANMUUTTO KIIHTYNYT

Maahanmuutto Suomeen on kiihtynyt. Suomesta on kuluvan vuoden elokuun loppuun mennessä hakenut turvapaikkaa yli 1 600 ulkomaalaista. Se on yli 70 prosenttia enemmän kuin viime vuoden vastaavana aikana. Tätäkin voimakkaammin on kasvanut yksin maahan tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrä. Eniten hakijoita on maahanmuuttoviraston mukaan Somaliasta, Irakista ja Nigeriasta. Turvapaikkoja on elokuun loppuun mennessä myönnetty 67.

On viitteitä siitä, että Suomi on nostanut houkuttelevuuttaan yhden epätoivottavan maahanmuuttajaryhmän eli turvapaikkaturistien keskuudessa. Inhimillistä hätää pakoon lähteneistä todellisista pakolaisista tulee toki huolehtia, mutta Suomen voisi olla järkevämpää harkita turvan tarjoamista pakolaisten lähtömaita lähempänä olevilta alueilta. Näin todennäköisesti pienemmillä taloudellisilla resursseilla saisimme aikaan pakolaisten omalta kannalta paremman lopputuloksen.

TYÖPERÄINEN MAAHANMUUTTO

Julkisuudessa on jatkuvalla syötöllä painotettu, että Suomi tarvitsee huomattavasti nykyistä enemmän maahanmuuttajia. Tätä perustellaan etenkin tulevaisuudessa uhkaavalla työvoimapulalla ja sitä kautta huoltosuhdeongelmalla eli sillä, että suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle on maassamme liian vähän työtä tekevää väestöä suhteessa elätettäviin.

HUOLTOSUHDEONGELMA

Huoltosuhteen vääristyminen on todellinen ongelma, ja siksi Perussuomalaisetkin kannattavat työperäistä maahanmuuttoa. Painotamme kuitenkin, että maahanmuutto voi helpottaa huoltosuhdeongelmaa vain, jos maahanmuuttajat ovat pääasiallisesti työikäisiä, työhaluisia ja vieläpä työllistyviä ihmisiä. Kulttuurierot eivät saa olla liian suuret.

Maahanmuuton edellytyksenä voisi olla riittävä ammatillinen pohja niiltä aloilta, joiden työntekijöistä maassamme on pulaa. Näitä aloja on selonteossakin lueteltu. Kuitenkin on otettava huomioon talouden suhdanteet - mikäli talous hiipuu, kuten nyt ennustetaan, ei maahanmuuttajia pitäisi turhaan houkutella tänne työnhakuun veronmaksajien kustannuksella.

RIKOLLISUUDEN TORJUNTA

Meidän tulee maahanmuuttopolitiikassamme ottaa huomioon myös rikollisuuden torjunta. Maahanmuuttajia on suojeltava kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden harjoittamalta ihmiskaupalta ja suomalaista yhteiskuntaa harmaan talouden kasvulta. Suomeen työhön tuleville on aina maksettava työsopimusten mukainen palkka, ja se tulee maksaa suoraan heille. Jos mukana on välikäsiä, on vaarana, että työntekijät jäävät käytännössä palkatta.

MAAHANMUUTON VARJOPUOLET

Valitettavasti selonteossa ei juurikaan käsitellä maahanmuuton varjopuolia. Tosiasia kuitenkin on, että mikäli työllistyminen ja sitä kautta kotouttaminen ei onnistu, tulee maahanmuutto vielä käymään Suomelle todella kalliiksi. Varoittavia esimerkkejä löytyy mm. Ruotsista ja Ranskasta.

ONNI JA ONGELMAT

Suomen onni on ollut, että maahanmuutto on meillä toistaiseksi ollut eurooppalaisessa mittakaavassa verraten pientä. Sen vuoksi ongelmammekin ovat olleet pienempiä kuin muualla, ja ne on vielä mahdollista ratkaista realistisella, ongelmiin pureutuvalla maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikalla. Maahanmuuttajien haaliminen ei voi olla maahanmuuttopolitiikan itsetarkoitus, vaan jokainen kansakunta käyttäköön tervettä harkintaa.