Arvoisa aseistettu kansalainen! Koska seuraaviin eduskuntavaaleihin on aikaa enää hieman yli vuosi, on syytä muistuttaa eräistä tosiasioista.
Kuten kaikki tiedämme, suomalainen aseharrastaja on elänyt lainsuojattomassa tilassa vuoden 2007 Jokelan joukkomurhasta lähtien. Tilannetta pahensivat entisestään Kauhajoen tragedia vuonna 2008 ja kauppakeskus Sellon verilöyly 2009. Suorastaan hämmästyttävällä tavalla 600 000 mihinkään syyllistymätöntä ammunnan ja metsästyksen harrastajaa sekä asekeräilijää ovat päätyneet poliitikkojen, median ja virkamiesten sylkykupeiksi ja kiusanteon kohteiksi.
Poliittiselle eliitille laillisten aseiden ja aseharrastajien demonisointi on helppo ja tehokas keino kääntää yleisön katse pois sellaisista asioista, jotka oikeasti vaikuttivat Jokelassa, Kauhajoella ja Sellossa, esim. nuorison mielenterveyspalvelujen häikäilemättömästä alasajosta sekä lepsusta ja ”humaanista” kriminaali- ja ulkomaalaispolitiikasta.
Tiedotusvälineiden toimintaa leimaa ideologinen hysteria yhdistyneenä tietämättömyyteen ja journalistiseen laiskuuteen. Kun valtakunnan suurin sanomalehti kertoo, että Kauhajoen ampujan Walther P22 Target –pienoispistooli on ”viranomaiskäyttöön suunniteltu sarjatuliase”; kun jokainen humalaisen kädessä vilahtanut starttirevolveri, ilmapistooli tai akkuporakone uutisoidaan ”järeänä käsiaseena”; kun laillisten aseiden lukumäärästä tai niillä tehdyistä rikoksista valehdellaan sumeilematta, on selvää, että tämä on omiaan lietsomaan tavallisen kansan keskuudessa paniikkia ja ”kielletään kaikki!”-ilmapiiriä.
Median ja poliitikkojen toimintaa ikävämpää on kuitenkin viranomaismielivalta, viranomaisen kun pitäisi perustuslain mukaan noudattaa kaikessa toiminnassaan lakia. Jokelan jälkeen paniikissa julkaistu Aselupakäytäntöjen Yhtenäistämisohje (AYO) oli kokoelma älyttömyyksiä ja suoranaisia laittomuuksia. Esimerkkejä ensin mainituista olivat luvanhakijalta vaadittu lääkärintodistus, jollaista suurin osa lääkäreistä ei suostunut kirjoittamaan ja joka ei kirjoitettunakaan todistanut hakijasta yhtään mitään, sekä kaikkien käsiaselupaa hakevien haastatteleminen kahden poliisihenkilön voimin riippumatta siitä, montako käsiaselupaa hakijalla oli ennestään hallussaan.
AYO:n lainvastaisuuksista eniten ovat puhuttaneet käsiaselupien automaattiset määräaikaisuudet ilman laissa edellytettyjä ”erityisiä syitä”.
Paljon suitsutettuun yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen AYO:lla ei tietenkään ollut mitään vaikutusta, mutta lupahakemusten käsittelyajat sillä saatiin venytettyä useisiin kuukausiin ja käsittelymaksu nostettua yli kaksinkertaiseksi. Sillä myös ajettiin asealan elinkeinonharjoittajat ahdinkoon ja lisättiin entisestään aselupakäytäntöjen epäyhtenäisyyttä paikkakunnittain. Siinä missä yksi poliisilaitos yrittää AYO:nkin oloissa pitää toiminnassaan yllä jonkinlaista tolkkua, toisessa sovelletaan haastattelu-, lääkärintodistus- ja määräaikaisuuspelleilyä jopa metsästyshaulikoihin.
Tapa, jolla uutta ampuma-aselakia on valmisteltu, on kaikilta osiltaan irvikuva hyvästä hallintotavasta. Tämä käy ilmi kahdeksan asealan järjestön oikeuskanslerille 28.10.2009 jättämästä laajasta ja yksityiskohtaisesta kantelusta, jonka tiedotusvälineet valitettavasti ja odotetusti vaikenivat kuoliaaksi.
Tässä tilannekatsauksessa ei liene kenellekään mitään uutta. Sen sijaan on syytä tarkastella, miten aseharrastajat itse ovat tilanteessa toimineet ja miten heidän pitäisi toimia. Tavallisin vastarinnan muoto lienee harrastajien omilla keskustelufoorumeilla ja omissa painojulkaisuissa urputtaminen. Astetta aktiivisemmat lähettävät päättäjille palautetta, kuka enemmän kuka vähemmän rakentavaan sävyyn.
On selvä asia, että omassa porukassa jupiseminen ei edistä tavoitteita, mutta kansalaispalautteenkaan tehoon ei kannata liikaa luottaa. Se nimittäin perustuu sellaiseen virheelliseen oletukseen, että asehysteerikoiden väärien mielipiteiden taustalla olisivat väärät tiedot, ja että kun nämä väärät tiedot korjataan, myös väärät mielipiteet korvautuvat oikeilla.
Melko pian Kauhajoen jälkeen lähetin sähköpostia valikoiduille kansanedustajille. Pyrin lyhyesti, ytimekkäästi ja ystävällisesti selittämään, miksi käsiaseiden kieltäminen ja muut ehdotetut paniikkiratkaisut eivät lisäisi turvallisuutta tai muutakaan hyvää. Eräs Vasemmistoliiton naispuolinen edustaja, joka on Heckler&Koch MP5:n toimintatapaa koskevilla asiantuntijalausunnoillaan saavuttanut aseharrastajien jakamattoman suosion, vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi, että pitkällä tähtäyksellä turvallisuutta voidaan tietysti lisätä vain lisäämällä ihmisten välistä rakkautta, mutta lyhyellä tähtäyksellä on hyvä kieltää käsiaseet.
Huomaatte ehkä, mitä tarkoitan. Näiden ihmisten kanssa ei voi eikä pidä keskustella. Eivät he vaadi aseiden kieltämistä siksi, että he itsekään uskoisivat turvallisuuden sillä tavalla lisääntyvän. ”Turvallisuus” on heille vain tapa rationalisoida oma hurmahenkinen ristiretkensä. Sinun aseesi ovat heille pakkomielle. Ne on saatava sinulta pois, hinnalla millä hyvänsä. He eivät nuku öitään rauhassa niin kauan kuin maassamme on yksikin yksityisessä omistuksessa oleva ampuma-ase.
Fanaattisia asevastustajia on tietenkin päätöksentekijöistä vain pieni osa. Suurempi ongelma on se enemmistö, jolle asia on täysin yhdentekevä tai ei ainakaan niin tärkeä, että sen vuoksi kannattaisi tehdä olonsa epämukavaksi tappelemalla ”ajan henkeä” vastaan. Valtaosa esimerkiksi eduskunnan porvarillisista broilereista ei suhtaudu aseisiin kielteisesti tai muutenkaan intohimoisesti. Jos harrastaja lähestyy heitä, he vakuuttavat pitävänsä metsästystä ja ampumaurheilua hienoina asioina, joiden tulevaisuus on taattava. Tällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, koska sosiaalisen paineen ja viimeistään ryhmäkurin vuoksi he äänestävät kiltisti ”kyllä” aivan mille tahansa lakiesitykselle, jonka Anne, Ritva, Jouni ja Mika sisäministeriöstä heidän eteensä kantavat.
Varoittavana esimerkkinä toimikoon helmikuussa 2009 hyväksytty, RKP:n ja Vihreiden masinoima katastrofaalinen ulkomaalaislaki, jonka hedelmiä tällä hetkellä poimitaan. Yksityiskeskusteluissa oli vaikea löytää kokoomuslaista tai keskustalaista poliitikkoa, joka olisi kannattanut kyseistä lakia. Silti joka ainoa kokoomus- ja keskustaedustaja äänesti laille ”kyllä”. Koska Jyrki ja Matti komensivat. Juuri samoin tulee tapahtumaan uuden ampuma-aselain kanssa.
Tämän lisäksi on muistettava, että aseharrastajien ja metsästäjien sekä heidän perheenjäsentensä äänet kelpaavat kyllä aivan kaikille. Tästä seuraa, että vaalien lähestyessä kansanedustajaehdokkaat vastaavat kysymyksiisi juuri sitä, mitä he olettavat sinun haluavan kuulla. Kenenkään sanaan ei voi eikä pidä luottaa. Jos ehdokkaasi on ollut tähän asti passiivinen uuden ampuma-aselain suhteen, hän tulee olemaan sitä myös jatkossa. Meidän etujamme ei turvata ja edistetä lämpimillä ajatuksilla vaan teoilla. Vain ehdokkaasi tosiasiallisella toiminnalla on merkitystä.
Aseharrastajat kyselevät, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Ensimmäinen neuvo on tietenkin se, että jokaisen pitää juuri nyt ostaa mahdollisimman paljon mahdollisimman laadukkaita aseita, jotta niiden pakkolunastaminen tulisi valtiolle mahdollisimman kalliiksi. Vakavasti puhuen voidaan listata ainakin kolme ongelmaa harrastajien asenteessa:
1) Vaikka meitä on yli puoli miljoonaa, meillä ei ole minkäänlaista painoarvoa edes itseämme koskevissa kysymyksissä. Tämä johtuu siitä, että me emme koe muodostavamme yhtä intressiryhmää. Reserviläisampujat, kilpa-ampujat ja metsästäjät istuvat kukin omassa poterossaan ja toivovat, että jospa juuri heidän pyssyjään ei vietäisi, viekää ne kaikki muut.
Vihulainen ei kuitenkaan ole kiinnostunut vain ”järeistä”, ”erityisen tulivoimaisista”, ”pelottavan näköisistä”, ”helposti kätkettävistä” tai ”lähes sarjatulta ampuvista” aseista. Kuten ylempänä sanoin, heidän tavoitteenaan ei ole luoda turvallisempaa Suomea vaan lopettaa yksityinen aseenomistus. Tämä tavoite on toteutunut vasta, kun viimeinenkin loukkupistooli ja ampumahiihtopienoiskivääri on sulatossa. Epämääräisillä vakuutteluilla ”vakavamielisen ampumaharrastuksen” edellytysten turvaamisesta sisäministeriön joukot panevat ammunnanharrastajat puukottamaan toisiaan selkään eli toteuttavat perinteistä ”hajoita ja hallitse” –tekniikkaa.
2) Harrastajat ovat kyvyttömiä tai haluttomia näkemään tilanteen vakavuutta. Kansliapäälliköiksi, tarkastajiksi ja viranomaistoiminnan laillisuuden vartijoiksi ei ole nimitetty asenteellisia ja epäpäteviä ihmisiä sattumalta. Heidät on harkiten sijoitettu asemiinsa toteuttamaan ylimmän valtiojohdon missioita, joista yksi on siviiliväestön riisuminen aseista.
Koska tilanteen vakavuutta ei nähdä, ollaan haluttomia arvioimaan perusteellisesti uudelleen omaa äänestyskäyttäytymistä. Ehdokkaallasi ei ole mitään syytä nähdä vaivaa ja terästäytyä etujesi valvonnassa, jos hän saa äänesi joka tapauksessa. Aseenomistajia on mahdollista kyykyttää samasta syystä kuin vammaisia: heidän kyykyttämisestään poliitikon ei tarvitse maksaa poliittista laskua. Tämän on muututtava. Tämä on onneksi se kohta, johon harrastajat – ja vain harrastajat – voivat itse vaikuttaa.
3) Harrastajat tyytyvät ottamaan iskuja vastaan, puolustamaan saavutettuja asemia ja esittämään minimaalisia toiveita, mikä fanaattista vastustajaa vastaan taisteltaessa johtaa askel askeleelta perääntymiseen, kunnes kaikki on menetetty. Aloite on otettava omiin käsiin. On härskisti lyötävä neuvottelupöytään oma agenda. Tällä tavoin saadaan tinkimisvaraa ja osoitetaan lisäksi, että me emme todellakaan häpeä omaa hienoa harrastustamme.
Mikä tällainen oma agenda voisi olla? Esimerkiksi se, että asekohtaisesta lupajärjestelmästä luovuttaisiin kokonaan ja siirryttäisiin henkilön soveltuvuutta arvioivaan ”aseajokorttijärjestelmään”. Samalla luovuttaisiin subjektiivisesta ja viranomaismielivaltaan johtaneesta asekohtaisesta ”tarveharkinnasta” sekä tiettyjen asekategorioiden (kuten tasku- ja ”muiden” aseiden) kontrollista. Onhan itsestään selvä asia, että mikään ase ei tee vaarattomasta ihmisestä sen vaarallisempaa, kun taas vaarallisen ihmisen käsissä mikä hyvänsä ase on äärimmäisen vaarallinen.
Tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta. Aseiden kieltäjät surffaavat yleisen hysterian aallonharjalla, ja edes nykyisten oikeuksien säilyttäminen, aselain liberalisoimisesta puhumattakaan, voi vaikuttaa kovin utopistiselta. Suomen itsenäisyyden säilyttäminen vaikutti joulukuussa 1939 varsin utopistiselta tavoitteelta. Esimerkki muistuttakoon meitä siitä, että ihmeitäkin tapahtuu. Ne eivät kuitenkaan tapahdu itsestään vaan tarvitsevat pientä työntöapua. On täysin mahdollista, että vuoden 2015 eduskuntavaaleihin tultaessa sinä olet jo entinen aseistettu kansalainen täysin riippumatta siitä, miten toimit. Sellainenkin kohtalo on kuitenkin helpompi sietää, ellei siitä tarvitse syyttää omaa tyhmyyttään.
Mieti hyvin tarkkaan, mitä teet äänestyskopissa keväällä 2011. Älä äänestä sellaisia ehdokkaita, jotka eivät tähän astikaan ole puolustaneet asiaasi. Älä äänestä niitä, jotka eivät sitoudu vähintään vastustamaan kaikkia heikennyksiä nykytilanteeseen nähden. Äänestä kaikkein mieluiten sellaisia ehdokkaita, jotka sitoutuvat edistämään ja ajamaan parannuksia nykytilanteeseen nähden.
Jussi Halla-aho, kaupunginvaltuutettu, Helsinki
Kannanottoon yhtyvät allekirjoituksellaan:
Juho Eerola, kaupunginvaltuutettu, Kotka
James Hirvisaari, kaupunginvaltuutettu, Asikkala
Olli Immonen, kaupunginvaltuutettu, Oulu
Teemu Lahtinen, kaupunginvaltuutettu, Espoo
Maria Lohela, kaupunginvaltuutettu, Turku
Heikki Luoto, kaupunginvaltuutettu, Tampere
Johannes Nieminen, kaupunginvaltuutettu, Vantaa
Pasi Salonen, kunnanvaltuutettu, Vihti
Riikka Slunga-Poutsalo, kaupunginvaltuutettu, Lohja
Perussuomalaiset rp:n puoluehallitus on 6.2.2010 kokoontunut Saarijärvellä ja päättänyt seuraavasta julkilausumasta:
PERUSSUOMALAISET: EROA, THORS
Pääministeri Matti Vanhasen nykyhallituksen aikana Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden lukumäärä on kasvanut vauhdilla. Perussuomalaisten mielestä syynä on avokätinen ja vapaamielinen maahanmuuttopolitiikka, joka houkuttelee turvapaikkaturismiin ja kannustaa kansainvälisiä rikollisjärjestöjä ihmissalakuljetukseen.
Lisäksi perheenyhdistämisten perusteella tehtyjen oleskelulupahakemusten määrä on räjähtänyt käsiin. Maahanmuuttovirastoa ruuhkauttaa parhaillaan yli 6 000 perheenyhdistämishakemusta; Suomi kun maksaa useammin lähiomaisten matkakustannukset kuin muut EU-maat. Ankkurilapset saattavat hakea oleskelulupaa jopa yli 20 ”perheenjäsenelleen”: muun muassa sisar- ja velipuolilleen sekä kasvattilapsille.
Jos perheenyhdistämisen perusteella tulijoita on keskimäärin kuusi per hakemus, tarkoittaa se jopa 36 000 uutta maahanmuuttajaa lähinnä Somaliasta ja Irakista – tämä kaikki samaan aikaan kun entistenkin maahanmuuttajien kotouttamisessa on suuria ongelmia.
Maahanmuuttoasioita sinisilmäisesti hoitava ministeri Astrid Thors on useaan otteeseen osoittanut, ettei hän ole tehtäviensä tasalla. Perussuomalaisten mielestä Thorsin on tehtävä johtopäätöksensä ja erottava.
Thorsin eron lisäksi Perussuomalaiset edellyttävät, että hallitus järkevöittää Suomen maahanmuuttopoliittista linjaa pikaisesti. Eduskuntaan on saatava välittömästi käsiteltäväksi laki, jolla esimerkiksi turvapaikkaa hakevat EU-kansalaiset saadaan pikakäännytettyä heti kielteisen päätöksen jälkeen.
Maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista on puhuttava ja niihin on puututtava ennen kuin tilanne karkaa käsistä. Ei voi olla kenenkään etu, että kansalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin muuttuu vieläkin kielteisemmäksi.
Perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja, kansanedustaja Pentti Oinonen syyttää ministereitä vastuunpakoilusta
Maahanmuuttopolitiikka tuuliajolla
Espoolaisen kauppakeskus Sellon Prismassa vuodenvaihteessa tapahtunut traaginen ampumavälikohtaus on puhuttanut kansalaisia koko alkuvuoden. Tapaus nostatti esille useita kysymyksiä, joihin on haettu vastauksia. On kysytty muun muassa miten tämä ylipäänsä oli mahdollista? Miksi lähestymiskielto ei toiminut ja kenen vastuulla valvonta on?
Kenties kaikkein kuumin kysymys on ollut, miten on mahdollista, että useista rikoksista tuomittu ja niiden takia ilman kansalaisuutta jäänyt ulkomaalaislähtöinen henkilö saa oleilla Suomessa, eikä häntä ole karkotettu takaisin kotimaahansa. Maahan, jossa ei edes käydä sotaa?
Pohditaanpa viimeistä kysymystä hiukan tarkemmin. Ensinnä täytyy todeta, että Perussuomalaisten mielestä vakaviin rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset tulisi aina karkottaa Suomesta. Tämä on ollut linjamme jo vuosia, eikä asia ole siitä miksikään muuttunut. Mielestämme suomalaisilla on oikeus vaatia lainkuuliaisuutta kaikilta, olivat he sitten syntyperäisiä suomalaisia tai ulkomaalaisia. Kansalaisuutta ei Suomessa myönnetä heti, ja yksi taustalla vaikuttava syy on se, että on haluttu varmistaa henkilön yhteiskuntakelpoisuus. Lainkuuliaisilla maahanmuuttajilla ja pakolaisilla ei lakejamme noudattaessaan ole mitään hätää.
Mikä sitten on hallituksen ja ennen kaikkea sisäministerin, maahanmuuttoministerin ja oikeusministerin vastuu tällaisissa vakavissa tapauksissa? Se on suurempi kuin tavallisella kansalaisella. Poliittisen vastuun kanto on ollut hyvin kevyissä kantimissa Vanhasen toisessa hallituksessa. Sisäministeri Anne Holmlund (kok) aisaparinaan ministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen haluavat jälleen kerran puuttua seurauksiin, ei syihin. Tässä tapauksessa he haluavat laittomat käsiaseet pois kadulta, mikä on mielestäni aivan oikein. Mahdollinen aselainsäädännön kiristäminen ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että metsästysharrastusta ja metsästysaseen hankkimismahdollisuutta samalla kavennetaan.
Maahanmuuttoministeri Astrid Thors (rkp) puolestaan riensi heti puolustamaan ampujaa. Ministerin kommenteista paistoi läpi ajatus, että henkilöllä nyt vaan sattui olemaan huono päivä ja joka päättyi kuin päättyi. On totta, että ampuja olisi voinut olla myös suomalainen, mutta olisiko koko tragedialta säästytty, jos ampujalle olisi näytetty ovea jo siinä vaiheessa, kun rikosrekisteriin alkoi tulla merkintöjä kuin liukuhihnalta?
Sama kysymys voidaan esittää oikeusministeri Tuija Braxille (vihr). Oikeusministerin ratkaisu oli mallia ”jalkapanta lähestymiskieltoon tuomitulle ampujalle”. Jos ministeri ottaisi työnsä edes kerran vakavasti ja kantaisi hänelle kuuluvan vastuun, hän pohtisi keinoja joilla rikollinen aines saatetaan maan rajojen ulkopuolelle. Ongelmana on, että Suomessa asuu tälläkin hetkellä paljon maahanmuuttajia, joilla on lähtömaassaan tai Suomessa hankittu rikosrekisteri, ja joille poliisiviranomaiset esittävät palauttamista kotimaahansa. Oikeudessa pääsääntöisesti kuitenkin nämä esitykset hylätään ja entinen meno saa jatkua. Tältä osin lainsäädäntöä on ehdottomasti kiristettävä.
Lähestymiskiellon käytännön valvonta on yleisellä tasolla todettu hankalaksi. Sellon tapauksessa uhri oli, joko vapaaehtoisesti tai pakolla, tekemisissä surmaajansa kanssa lähestymiskiellosta huolimatta. Kansalaisten turvallisuudesta vastaavien ministerien on mielestäni välittömästi ryhdyttävä toimiin, joilla valvonta voidaan toteuttaa tarkoituksenmukaisesti. Jo heti ensimmäisestä lähestymiskiellon rikkomisesta on tuomittava riittävä rangaistus. Mielestäni sakkorangaistus ei tällaisissa tapauksissa ole riittävä.
Lopuksi on todettava, että ministerit ovat kuin yhdestä suusta julistaneet, että karkottaminen olisi miltei mahdotonta ja vaatisi lainsäädännöllisiä toimia. Siksi he keskittyvät edellä mainitun kaltaisiin sivujuonteisiin. Minun vastaukseni on, että jos karkotus on laeista kiinni, muutetaan lakeja. On muistettava, että asumme Suomessa ja meillä suomalaisilla on oikeus päättää siitä, millä ehdoin otamme vastaan ihmisiä ulkomailta. Jos tulija ei halua tai pysty elämään meidän ehdoilla, hänet on välittömästi palautettava lähtömaahansa.
Eilen maanantaina 14.12. kunnanvaltuustossamme käsiteltiin budjettia. Vihdin kunta, kuten paikallislehtiemme sivuiltakin olemme saaneet lukea, on pahassa talouden syöksykierteessä. Kunnalla on ihan mukavasti rahaa, mutta yleisen taloustilanteen myötä verotulojen määrä ei ole samalla tasolla kuin aiempina vuosina, ja säästössä olevat varat on sitä myöten pian syöty. Tuntuu siltä, että kunnalla ei tällä hetkellä ole kuin kurjuutta kuntalaisille jaettavaksi.
Eilinen kokous venyi lähes kuuden tunnin mittaiseksi, päättyen vasta klo 23:47. Siihen mennessä yleisö lehtereillä oli jo jokseenkin harventunut, mutta oli siellä muutama, jotka jaksoivat istua ja kuunnella koko kokouksen alusta loppuun. Sitkeätä porukkaa.
No mitä siellä päätettiin? Lyhyesti voisi vastata, että suurin osa investoinneista otettiin listalta pois tai lykättiin. Suurimpina ja tärkeimpinä voisi mainita Haimoon koulun ja päiväkodin parannus- sekä Ojakkalan perhekeskuksen investointimäärärahojen lykkäykset. Lisäksi 1-6 -luokkalaisten tuntikehyksistä napattiin 110.000 euroa pois. Jäljelle jäi n. 220.000 euroa, jota ehkä voinee kutsua jonkinlaiseksi torjuntavoitoksi, sillä koko summaakin oli alkuun esitetty poistettavaksi.
Vihti-lisä sen sijaan säilyy kunnassamme ennallaan huolimatta vasemmiston (sdp, vas., vihr.) pyrkimyksistä saattaa kuntalisä tulosidonnaiseksi. Tulosidonnaisuuden haluaminen kuntalisän yhteyteen yllätti hieman, sillä kunnanhallituksessa yksikään ryhmä ei tulosidonnaisuutta ehdottanut, vaan vasemmisto vaati ko. lisän poistamista vain rikkaita perheitä hyödyttävänä etuna. Pidin seuraavan puheen koskien Vihti-lisää, ensimmäisen puheeni valtuustossa ikinä:
—–
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja yleisö
Lasten kotihoidontuen kuntalisää eli niin sanottua Vihti-lisää on pohdittu ensin lakkautettavaksi ja sittemmin tulosidonnaiseksi – säästösyistä, totta kai. Haluan tuoda esille seikkoja, joiden vuoksi Vihti-lisä tulisi mielestämme säilyttää.
Alle kolmevuotiaiden kotihoito on kunnalle useimmiten selvästi päivähoitoa edullisempi vaihtoehto. Jos kunnallisessa päivähoidossa ryhmissä olisi jatkuvasti vapaita paikkoja ja henkilökunta pyörittelisi peukaloitaan, voisi miettiä, kannattaako kunnan tukea lasten kotihoitoa. Vihdissä tilanne ei kuitenkaan ole tämä, vaan päinvastoin päivähoitoon on jonoa ja hoitopaikkaa tarvitsevien lasten määrän merkittävä kasvu merkitsisi uusia, kalliita investointeja.
Jo tehdyt päätökset asumiseen liittyvien kustannusten nostosta, kuten vesimaksut ja kiinteistöverot, iskevät pahiten juuri lapsiperheisiin, niin vuokralla asuviin kuin asuntovelkaisiinkin.
On myös ymmärrettävä se, että työllisyystilanteen ollessa huono on myös sellaisia pienten lasten vanhempia, joilla ei ole työpaikkaa, johon palata perhevapaan jälkeen. Tällöin on kunnantalouden kannalta parasta, jos vanhempi suosiolla jää kotihoidontuelle siihen asti, että nuorin lapsi on kolmivuotias. Nykyisen lainsäädännön puitteissa on mahdollista nostaa työttömyyspäivärahaa ja pitää lapset kunnallisessa päivähoidossa, ja mitä pienempi kotihoidontuki on, sitä houkuttelevampi on tämä vaihtoehto.
Haluamatta moittia kunnallista päivähoitoa, kotihoito on useimmiten pienelle lapselle paras vaihtoehto. Välillisiä säästöjä kotihoidosta tulee muun muassa siitä, että kotihoidossa pienet lapset sairastelevat vähemmän. Tämänhetkinen päivähoitotilanne huomioon ottaen se, että hoitopaikkaa tarvitsevien lasten määrä kasvaa mahdollisimman vähän, on myös päivähoidossa olevien lasten etu. Varhaislapsuuteen kohdistetut säästöt saattavat kostautua. Paljon puhutaan nuorison ongelmista, huostaanotoista ja mielenterveyspalvelujen kuluista. Yrittäkäämme muistaa, että leikki-iässä luodaan pohja myöhemmälle lapsuudelle ja nuoruudelle.
Vihdin Perussuomalaiset kannattaa kunnanhallituksen esitystä säilyttää Vihti-lisä ennallaan.
Vihdin Perussuomalaiset ry piti kokouksen torstaina 10.12.2009 Air Hotelissa Nummelassa. Kokouksessa käytiin läpi normaalit aiheet. Suuria muutoksia ei tullut, mutta hallituksen kokoa muutimme siten, että hallitukseen kuuluu nykyään puheenjohtajan lisäksi viisi henkilöä entisen kolmen sijaan. Varsinaista painetta muutokselle ei ollut, mutta jäsenistömme katsoi, että jäsenmäärän kasvaessa myös hallituksen jäsenmäärää on syytä kasvattaa. Se sopi kaikille varsin mainiosti. Ja mikäpä miksei - mukavan porukan kanssa on kiva tehdä työtä yhteisen asian hyväksi.
Henkilövalinnat menivät kokouksessa seuraavasti:
allekirjoittanut jatkaa puheenjohtajana
varapuheenjohtajaksi valittiin Tuomo Rokka Vihdistä
sihteeriksi Lea Rokka Vihdistä
taloudenhoitajaksi Tapani Kauppinen Nummelasta
jäseniksi Ilkka Halla-aho Nummelasta ja Joonas Salo Vihdistä
Uusina hallitukseen valittiin Lea ja Tuomo Rokka, Tapani Kauppinen ja yhden kauden tauon jälkeen Ilkka Halla-aho. Toivotan uusille jäsenille mukavia hetkiä vihtiläisessä kunnallispolitiikassa.
Perussuomalaisten Uudenmaan piiri piti kokouksen lauantaina 12.12. Olympiastadionilla. Ihan vain eräässä kokoustilassa - koko stadionia emme tarvinneet.
Uudenmaan piirin puheenjohtajana jatkaa kansanedustaja Pietari Jääskeläinen. Kyseisen piirin piiritoimikuntaan (hallitukseen) valittiin vähintään yksi edustaja ja hänelle varaedustaja jokaisesta Uudenmaan kunnasta. Meillä Vihdissä valinnat osuivat allekirjoittaneeseen sekä Vihdin Perussuomalaiset ry:n varapuheenjohtaja Tuomo Rokkaan, joka valittiin piiritoimikuntaan ensimmäistä kertaa. Toivotan Tuomolle antoisia kokouksia yhteisten asioidemme parissa.
Uudenmaan Perussuomalaiset antoivat myös seuraavan julkilausuman:
Perussuomalaiset – nuorisotyöttömyys on nujerrettava
Perussuomalaisten Uudenmaan piiri otti syyskokouksessaan kantaa nuorisotyöttömyyden nujertamiseksi. Perussuomalaiset vaativat, että jokaiselle 25-vuotiaalle työttömälle, jolla ei ole koulutuspaikkaa, on taattava työ- tai harjoittelupaikka ennen neljän kuukauden yhtäjaksoista työttömyysaikaa. Tämä tulee toteuttaa yhteistyössä Kelan ja työ- ja elinkeinotoimiston sekä järjestöjen kanssa. Nuorena syrjäytyneen, työttömyys- ja sosiaalietuuksien varassa elävän ihmisen kustannukset yhteiskunnalle voivat olla miljoonan euron luokkaa. Uudellamaalla nuorisotyöttömyys on yli kaksinkertaistunut tämän vuoden aikana.
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro valtion vuoden 2010 talousarvioesityksen palautekeskustelussa eduskunnassa
Eduskuntaryhmän puheenjohtajaRaimo Vistbacka
RATTAAT PIDETTÄVÄ PYÖRIMÄSSÄ
Suomen talous on kärsinyt taantumasta viime talvesta lähtien. Viime viikolla tulleet tiedot kertovat, että taantuma olisi vihdoin taittumassa ja talous kääntymässä heiveröiseen kasvuun. Talouden syöksykierre näyttäisi siis pysähtyneen, mutta epävarmuustekijöitä on niin Suomen kuin muunkin maailman talouskehityksessä edelleen runsaasti.
Kuluva talvi tullee muodostumaan etenkin työllisyyden kannalta synkäksi. Rekisteröityjen työttömien määrä olisi arvioiden mukaan kasvamassa jopa 330 000 henkeen. Taantuma tulee siten vaikuttamaan yhä useampaan kotitalouteen. Osin sen seurauksena valtion reaalitalous näyttää valitettavasti vielä ensi vuonnakin heikkenevän.
NUORTEN TYÖTTÖMYYS
Erityisen huolestuttavia ovat ne tiedot, joiden mukaan 15–24-vuotiaiden kohdalla työttömyysaste olisi nousemassa jopa yli 20 prosentin. On suuri vaara, että nämä nuoret työttömät syrjäytyvät, jolloin heitä on vaikea palauttaa yhteiskunnan aktiiviseksi työvoimaksi.
Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella on sitä paitsi jo nyt aivan liian suuri joukko nuoria, etenkin nuoria miehiä. Mikäli emme pysty tarjoamaan nuorille koulutusta ja työtä, maamme veropohja tulee pettämään tulevaisuudessa.
RATTAAT PYÖRIMÄSSÄ
Tässä taloudellisessa tilanteessa on tärkeää pitää rattaat pyörimässä. Perussuomalaisten mielestä järkeviä elvytystoimia pitää edelleen jatkaa, eikä hallituksen tule tiukasti pidättäytyä asettamissaan menokehyksissä. Toimien pitää olla työllistäviä eli sen kaltaisia, että lyhentäessään nyt otettavaa valtionvelkaa tuleva sukupolvi näkee että olemme käyttäneet sen järkevällä tavalla.
Etenkin pienituloisten ostovoimaa olisi mielekästä kohentaa kotimaisen kulutuskysynnän kasvattamiseksi ja palvelutuotannon tukemiseksi. Joissain maissa on kokeiltu esimerkiksi 500 euron suuruisen ”kerta-annoksen” antamista jokaiselle pienituloiselle. Perussuomalaisten mielestä tätä voisi hyvin harkita Suomessakin, sillä eläähän meillä virallisen köyhyysrajan alapuolella arviolta 700 000 ihmistä, joista noin 200 000 on eläkeläisiä.
LAMAN NUJERTAMINEN
Meillä on kymmeniä tuhansia eläkeläisiä, joiden on tultava toimeen pelkällä kansaneläkkeellä. Jokainen voi arvioida, minkälaista elintasoa tuollaisella eläkkeellä voi ylläpitää suomalaisessa yhteiskunnassa erityisesti vielä, kun erilaisten palvelujen omavastuita ja hintoja koko ajan korotetaan. Eläkkeiden jälkeenjääneisyys johtuu monelta osin epäoikeudenmukaisesta taitetusta indeksistä.
Valtiovallan lisäksi jokainen kansalainen voi kantaa kortensa kekoon laman nujertamiseksi. Jos jokainen suomalainen käyttäisi yhden euron enemmän kuukaudessa kotimaisiin tuotteisiin ja palveluihin, syntyisi tuhat uutta työpaikkaa vuodessa. Näin vähentäisimme kansantaloutemme riippuvuutta viennistä.
VALTION ”TUOTTAVUUSOHJELMA”
Viime viikolla käsitellystä tarkastusvaliokunnan mietinnöstä kävi ilmi, että valtion tuottavuusohjelmassa on käytetty sanaa ”tuottavuus” harhaanjohtavasti.
Tuottavuusohjelmassa henkilömäärän vähentämisestä on tullut itsetarkoitus. Tämä on johtanut monilla valtionhallinnon sektoreilla kohtuuttomiin tilanteisiin, niin henkilöstön kuin toiminnankin osalta – esimerkiksi tullissa, poliisissa, rajavartiostossa, syyttäjälaitoksessa ja oikeusistuimissa.
VETERAANIEN MÄÄRÄRAHAT
Talvisodasta on 70 vuotta. Hallituksen budjettiehdotus oli jälleen kerran tyly veteraaneja ja kotirintamanaisia kohtaan. Määrärahoja supistetaan kuluvasta vuodesta yli 30 miljoonaa euroa. Lisäystä ei tullut valtiovarainvaliokunnassakaan. Perussuomalaisten mielestä veteraanikuntoutuksen resurssit ovat aivan liian vähäiset.
Entä minne hallitus ja valiokunta ovat unohtaneet sotaorpojen kuntoutustoiminnan aloittamisen?
OMAISHOITAJIEN TYÖ
Omaishoitajat puolestaan tekevät arvokasta työtään vuorokauden ympäri olemattomalla korvauksella. Sitä ei kuitenkaan tehdä tasa-arvoiselta pohjalta. Kunnat päättävät omaishoidosta ja sen suuruudesta. Kun kuntien talous on tiukoilla, eriarvoisuus korostuu.
Perussuomalaiset edellyttävät, että omaishoidon tuki siirretään Kelan kontolle ja siitä tehdään subjektiivinen oikeus. Myös vanhustenhoidolle on saatava selkeä ja velvoittava laki.
PERUSTIENPITOON LISÄRAHOITUSTA
Valiokunta ei esitä perustienpitoon lainkaan lisärahoitusta. Ensi vuodelle esitetty summa ei kata lähellekään niitä suuria parannustarpeita, joita tiestöllämme on. Esitetyillä määrärahoilla tieverkon rapistuminen jatkuu.
Mikäli perustienpitoon ei saada huomattavaa lisäpanostusta, mitä ilmeisimmin ainoaksi vaihtoehdoksi jää että isoja investointeja on yksinkertaisesti tehtävä vähemmän ja näitä varoja on siirrettävä perustienpitoon ja teiden ylläpidon rahoitukseen.
Julkisestikin on jo esitetty arveluja siitä, kuinka monia ihmisiä on vammautunut tai menettänyt henkensä heikossa kunnossa olevien urautuneiden teiden johdosta. Perussuomalaisten mielestä pitkien etäisyyksien ja harvan asutuksen maassa hyväkuntoinen tieverkosto on edellytys kansalaisten tasa-arvoiselle kohtelulle. Sillä luodaan pohja, että yritykset pystyvät toimimaan myös reuna-alueilla. Tähän liittyy myös huolehtiminen perusradanpidosta siten, että tavarat siirtyvät ilman nopeus- ja painorajoituksia.
SISÄINEN TURVALLISUUS
Budjetilla ei harmaan talouden ongelmaa juuri lievennetä, eikä sisäistä turvallisuutta ja rikollisuuden ennaltaehkäisemistä edistetä.
Kun puhutaan talousrikoksista ja rikoshyödyn perimisestä, tulisi koko ketjun poliisista aina verottajaan, tulliin, ulosottoon ja syyttäjän kautta oikeusistuimiin oltava iskukykyisessä kunnossa. Tällä hetkellä ongelmana on, etteivät viranomaiset riittävässä määrin kykene puuttumaan reaaliaikaisesti vakaviinkaan talousrikoksiin.
Perussuomalaiset edellyttävät myös, poliisihallinnon organisaatiouudistuksesta huolimatta, että poliisi näkyisi myös reuna-alueilla.
MAAHANMUUTTOPOLITIIKKA EPÄONNISTUNUT
Hallituksen vapaamielinen maahanmuuttopolitiikka on epäonnistunut. Siitä kertoo turvapaikanhakijoiden ja ankkurilasten räjähdysmäinen kasvu, turvapaikkahakemusten pitkät käsittelyajat ja hakijoille annetut kohtuuttomat taloudelliset etuudet. Perussuomalaisten mielestä turvapaikkaturismi on tehtävä ripein ottein kannattamattomaksi.
Kansalaisten enemmistön maahanmuuttokriittisyyden seurauksena hallitus onkin tuonut eduskuntaan ulkomaalaislain muutosesityksen. Perussuomalaiset edellyttävät, että laki saadaan nopeasti voimaan ja että turvapaikanhakijoiden käsittelyyn saadaan riittävät lisäresurssit. Muuten koko tilanne uhkaa karata hallitsemattomaksi kriisiksi.
MAATALOUS KRIISISSÄ
Suomen maatalous elää kriittisiä vaiheita. EU:n edellyttämä suurtilalinja ei ole tuonut autuutta talonpojille. Jos Suomessa halutaan syödä terveellistä ja ympäristöystävällistä lähiruokaa sekä pitää maa kauttaaltaan asuttuna, on maatilojen ahdinkoon saatava pikaisesti apua. Sitä ei ainakaan edistä uhka maidontuotannon kiintiöjärjestelmästä luopumisesta. Lisäksi maaseudun elinkelpoisena pitämisen tukemiseksi tulisi myös haja-asutusalueiden jätevesijärjestelmien uusimiseen osoittaa riittävästi valtion tukea.
Viime vuosien ongelmat metsien hoidossa ja puun hyödyntämisessä sekä ainainen vaje Kemera-rahoituksessa sekä energiapuun että energiarangan talteensaannissa tulevat jatkumaan valiokunnan tekemästä pienestä lisäyksestä huolimatta. Kemera-rahat olisi saatava pikaisesti kansallisen metsäohjelman edellyttämälle 85 miljoonan euron tasolle.
USEITA MUUTOSESITYKSIÄ
Perussuomalaiset ovat tehneet talousarvioon liittyen useita muutosesityksiä, joilla pyrimme omalta osaltamme korjaamaan pahimpia mietinnön ja hallituksen esityksen epäkohtia. Toivomme, että niille löytyy kannatusta myös muista eduskuntaryhmistä.
PerusS-nuoret: Minareettien kieltoa harkittava myös Suomessa
Perussuomalaisten Nuorten mielestä minareettien kieltäminen ei ole uskonnonvapauskysymys, sillä niiden käyttö ei ole edellytys islamilaisen uskon harjoittamiselle. Koraanissa tai muissa islamin pyhissä kirjoituksissa minareetteja ei mainita. Tätä asiaa Suomessa ei ole riittävästi huomioitu.
ETNO:n puheenjohtaja Ritva Viljanen sanoo tiedotteessa (Etnisten suhteiden neuvottelukunta 4.12.2009), että Sveitsissä olisi moskeijoita vain neljä, vaikka maassa on 150 moskeijaa ja neljä minareettia.
Maltillisten arvioiden mukaan Euroopan väestöstä yli 20 prosenttia on muslimeita vuoteen 2050 mennessä (Telegraph 8.8.2009), mutta tämä suhde on jo tosiasia useissa Euroopan kaupungeissa. Poliittisen korrektiuden liekaan itsensä kietonut poliittinen eliitti ei uskalla nostaa tätä demografista tosiasiaa esille, vaikka sillä on demokraattisessa järjestelmässä väistämättömät seuraukset myös valtasuhteille. Poliittisen islamilaisen liikkeen vaatimukset tuskin vähentyvät tulevaisuudessa.
Pidämme minareettikysymystä moniulotteisempana kuin kokoomuslainen sisäministeri Anne Holmlund, jonka mielestä minareetit ovat kaupunkisuunnittelukysymys (Aamulehti 2.12.2009). Uskonnollisen merkityksen puuttuessa minareeteista on tullut osoitus islamilaisen lain vallasta alueella. Minareettien laaja rakentaminen olisi yksi askel kohti Euroopan islamisaatiota.
Iltalehden teettämässä kyselyssä 31 prosenttia suomalaisista kannattaa minareettien kieltoa (Yle 5.12.2009). Sveitsissä 37 prosenttia kannatti kieltoa viikkoa ennen äänestystä, mutta lopulta 57 prosenttia äänesti sen puolesta. Helsingin Sanomien Nettikyselyssä 62 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että minareettien kieltäminen on järkevää (HS 30.11.2009). Vastanneita oli yli 12 000.
Perussuomalaiset Nuoret uskovat, että neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä enemmistö suomalaisista olisi kiellon kannalla. Perussuomalaiset Nuoret kannattavat Suomessa uskonnonvapautta, mutta uusien minareettien rakentamisen kieltämistä olisi näillä perusteilla harkittava.
Minareettikysymys tulee ratkaista demokraattisesti ennen kuin ensimmäistäkään varsinaista minareettia rakennetaan Suomeen. Suomi on osa Eurooppaa eikä siten immuuni maanosan ilmiöille.
YK:n kansainvälisen ilmastokokouksen lähestyessä ollaan maailmalla pääosin yhtä mieltä siitä, että toimenpiteisiin ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi on ryhdyttävä. Tarkemmista yksityiskohdista eri valtioilla on kuitenkin hyvinkin erilaisia näkemyksiä, ja monet tärkeät kysymykset ovat yhä avoinna. Ennen kaikkea kysymys on rahasta: kuka maksaa, kenelle ja kuinka paljon? Odotettavissa on, että yhteisymmärryksen saavuttaminen tulee olemaan haastavaa. Useat maat haluaisivat muille tiukat velvoitteet, mutta itselleen erilaisia helpotuksia.
On kohtuullista, että teollisuusmaat jossain määrin tukevat taloudellisesti kehitysmaita näiden työssä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Kehittyneemmiltä kehitysmailta edellytetään kuitenkin myös omaa rahoituspanosta, ja ylipäätään kaikkien kehitysmaiden on otettava vastuuta ja aidosti sitouduttava päästöjen hillitsemiseen ja kestävään kehitykseen.
KOHTUUTTOMUUKSIIN EI VARAA
EU:n arvion mukaan kehitysmaat tarvitsevat vuoteen 2020 mennessä sata miljardia euroa vuodessa, josta teollisuusmaiden osuus on 22-50 miljardia vuodessa. Summa on kokonaisuudessaan valtava, ja myös Suomelle lankeava maksuosuus tulee olemaan merkittävä. Voidaan kysyä, onko meillä todella varaa tällaisiin ratkaisuihin, kun samanaikaisesti kotimaassa kunnat rimpuilevat taantuman kourissa, työttömyys kasvaa ja peruspalveluita ajetaan alas tuottavuusohjelmien nimissä.
Oman haasteensa ilmastoneuvotteluihin tuovat tietyt rikkaat valtiot, jotka eivät haluaisi maksaa ilmastotavoitteiden edellyttämiä kuluja omasta pussistaan. Esimerkiksi Saudi-Arabian näkemyksen mukaan kehitysmaiden ohella myös öljyntuottajamailla tulisi olla oikeus saada ulkopuolista avustusta, mikäli uusi ilmastosopimus vaatii merkittäviä leikkauksia fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Käsi ojossa ovat olleet myös vauraat Etelä-Korea ja Singapore. Tällaisiin kohtuuttomiin vaatimuksiin ei pidä suostua.
SUHTAUDUTTAVA VAKAVASTI
Vaikka täyttä varmuutta ihmisen osuudesta ilmastonmuutoksen aiheuttamisessa ei ole, tulee lämpenemiseen liittyviin uhkakuviin suhtautua vakavasti. Eniten luonnonolojen muutoksesta kärsivät jo valmiiksi heikossa asemassa olevat Afrikan ja Aasian kehitysmaat, joissa kuivuuden paheneminen vaikuttaa haitallisesti ruoan tuotantoon ja kasvattaa nälänhätää. Lämpenemisen rajoittaminen alle kahteen celsiusasteeseen on kannatettava tavoite. Siihen pyrittäessä on kuitenkin syytä muistaa pitää järki matkassa.
Koska ilmastonmuutos on globaali ongelma, on tärkeää, että kaikki valtiot osallistuvat Kööpenhaminan kokoukseen ja sitoutuvat yhteisiin päästöjenvähentämistavoitteisiin. Vapaamatkustajille ei ole sijaa.
YHTEISET PELISÄÄNNÖT
Yhdysvallat ei aikanaan lähtenyt mukaan Kioton ilmastosopimukseen, mutta toivoa sopii, että nyt on toisin. Päästöjen suurtuottajamaan Kiinan saaminen mukaan ilmastotalkoisiin on myös ratkaisevan tärkeää. Kiina on tähän saakka katsonut päävastuun ilmastonmuutoksen hillinnästä kuuluvan teollisuusmaille ja suhtautunut epäluuloisesti länsimaiden ajamaan ilmastopolitiikkaan, jonka taustalla on uskottu olevan pyrkimys Kiinan kasvun ja vahvistumisen rajoittamiseen.
On selvää, että Suomi osana kansainvälistä yhteisöä tekee osuutensa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, mutta totuus on, että pienenä valtiona meidän tekemisemme eivät yksin paljoa paina. EU:n jäsenmaana Suomi seuraa Unionin ilmastolinjauksia, jotka näillä näkymin aiotaan toteuttaa Kööpenhaminan sopimuksen syntymisestä riippumatta. Eurooppalaisten yritysten ja siis myös suomalaisen työllisyyden kannalta olisi kuitenkin vahingollista, jos muut merkittävät valtiot eivät sitoutuisi yhteisiin pelisääntöihin. Tällaista kilpailuetua ei pidä kenellekään antaa.
REALISTISTA YMPÄRISTÖPOLITIIKKAA
Perussuomalaiset kannattavat realistista ympäristöpolitiikkaa. Suomalaista teollisuutta ei saa tieten tahtoen ajaa vaikeaan asemaan suostumalla kohtuuttomiin velvoitteisiin, joista viime kädessä hyötyvät kehitysmaissa toimivat ylikansalliset yritykset.
Pidämme nykyistä päästökauppajärjestelmää epäonnistuneena ja epäoikeudenmukaisena. Sen ansiosta pahimmat saastuttajat pääsevät päästöleikkauksista kuin koira veräjästä – niiden ei tarvitse vähentää päästöjään, sillä ne voivat helposti kuitata ylityksensä ostamalla lisää päästöoikeuksia muilta. Tällainen järjestelmä ei palvele ympäristön etua, minkä on todennut osa alan asiantuntijoistakin. Esimerkiksi brittiläisen tutkijan Larry Lohmannin mukaan päästökauppa ei vähennä ilmaston lämpenemistä vaan päinvastoin pahentaa tilannetta.
POHJAKSI OMINAISPÄÄSTÖJÄRJESTELMÄ
Niin sanotuista prosenttimääräisistä päästötavoitteista on syytä luopua, sillä ne eivät huomioi lainkaan jo tehtyjä yritysten ilmastoinvestointeja. Niiden sijasta tulisi päästötavoitteiden laskentapohjaksi ottaa ominaispäästöjärjestelmä, jossa teollisuudessa ja energiatuotannossa sovitaan päästörajat esimerkiksi tuotetulle tonnille, kappaleelle tai megawatille.
Ominaispäästörajat ylittäville tuotteille voidaan asettaa ilmastopoliittiset tullit, ja sakot maksetaan kansalliseen tai kansainväliseen, ilmastotavoitteita tukevaan rahastoon. Näin pystytään tehokkaasti estämään halpatuotteiden tuonti maihin, joissa samoja tuotteita valmistavat yritykset toimivat ympäristöystävällisesti aivan toisella kustannusrakenteella. Teollisuus tulee pyrkiä säilyttämään kehittyneessä Länsi-Euroopassa, jossa siihen liittyvät ympäristönäkökohdat osataan ja halutaan huomioida.
PIENVILJELYÄ VAHVISTETTAVA
Kuten valtioneuvoston tiedonannossa todetaan, rahoituksen antaminen kehitysmaille avaa liiketoimintamahdollisuuksia, jotka Suomen tulee hyödyntää. Markkinoilla on tilausta uudelle, kestävää kehitystä tukevalle teknologialle. Siirryttäessä pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä myös länsimaiden energiantarpeen on pienennyttävä huomattavasti, ja tarvitaan esimerkiksi liikenteeseen ja asumiseen liittyviä energiatehokkaita ratkaisuja.
Maataloudessa on etsittävä vaihtoehtoja öljystä riippuvaisille koneille, lannoitteille ja torjunta-aineille. Pienviljelyn vahvistaminen on kestävää ympäristöpolitiikkaa parhaimmillaan.
Jätemateriaaleja hyödyntämällä on mahdollista saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä, ja tulevaisuudessa jätteiden kierrättämiseen ja hyödyntämiseen tuleekin panostaa entistä enemmän.
Perussuomalaisten mielestä energiantuotannossa on myös tärkeää hyödyntää kaikki nyt metsiin jäävä hake ja kehittää sen korjuumenetelmiä. Meidän tulisi nykyistä voimakkaammin tukea myös metsä- tai karjatalouden sivutuotteita hyödyntäviä pienvoimalahankkeita kylissä ja maatiloilla.
METSIEN MERKITYS
Metsillä on globaalisti merkittävä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Hallituksen tiedonannon mukaan miltei 20 prosenttia maailmanlaajuisista päästöistä johtuu kehitysmaiden metsien häviämisestä. Metsäkadon pysäyttämiseen on siis syytä pyrkiä.
Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluissa Suomen kannalta tärkeää on kehittyneiden maiden hiilinielujen määrittely ja niihin liittyvät laskentamallit. Vuosina, jolloin metsiä hakataan Suomessa runsaasti, voi joillakin malleilla syntyä laskennallista päästöä, vaikka tosiasiassa hakkuusäästöjä kertyy joka vuosi. Pahimmassa tapauksessa tästä aiheutuu meille valtavat kustannukset – valtioneuvoston tiedonannossa puhutaan jopa sadoista miljoonista euroista vuodessa.
Perussuomalaiset edellyttävät, että nämä metsiimme liittyvät taloudelliset riskit pyritään välttämään. Mikäli hiilinieluista kuitenkin aiheutuu Suomelle kustannuksia, on tärkeää, että ne eivät lankea yksin metsänomistajien maksettavaksi vaan jakautuvat oikeudenmukaisesti kaikkien päästöjä aiheuttavien sektoreiden kesken. Suomen metsien hiilinielu vastaa jopa puolta muiden sektoreiden hiilipäästöstä, minkä perusteella metsänomistajille olisi perusteltua maksaa korvausta ilmastopalveluista.
KANSALLISET EDUT
Odotukset poliittisen sopimuksen aikaansaamiseksi Kööpenhaminassa ovat suuret. Perussuomalaiset pitävät yhteisten ilmastotavoitteiden asettamista tärkeänä, mutta muistutamme, että vaikka neuvottelemme osana EU:ta, tulee Suomen valtuuskunnan ensisijaisesti pitää huolta kansallisista eduistamme.
Ratkaisut, joihin sitoudumme, eivät saa pitkällä tähtäimellä koitua yhteiskunnallemme vahingoksi. Suomalaista työtä, teollisuutta ja työntekijää on puolustettava sekä kansallisesti että kansainvälisesti.
Perussuomalaisten 3. varapuheenjohtaja Vesa-Matti Saarakkala puhui 25.11.2009 Liedossa Perussuomalaisten Varsinais-Suomen piirin syyskokouksessa mm. seuraavaa:
Valtuusto on kunnan ylin päättävä elin. Se valitaan suoralla kansanvaalilla. Kaikki muut luottamushenkilöt kuin valtuutetut valitaan kunnissa ja kuntien yhteisissä hallintojärjestelmissä kulissien takaisissa neuvotteluissa.
Valtapuolueiden aikoinaan yhdessä läpirunnoman kunta- ja palvelurakenneuudistuksen seurauksena maahamme on syntynyt valtava määrä perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alueita. Valta kuntien valtuustoilta on karkaamassa näille kuntaeliittien itse valitsemille taustahäärijöille.
Usein vallanpitäjien on ollut helpompaa esittää kuntalaisille kuntaliitosten sijaan yhteistoiminta-alueisiin liittymistä kuin kuntaliitosta. Paras-laki on myös laadittu niin, että harvaan asutuilla alueilla kuntaliitoksilla ei kyetä täyttämään lain asettamaa velvoitetta n. 20 000 henkilön yhteisestä perusterveydenhuollosta. Näiden syiden takia kuntakenttää on lähdetty pirstomaan tavalla, jossa valta ja vastuu eivät enää kohtaa toisiaan.
Perussuomalaiset eivät pidä toivottavana nykyistä tilannetta, jossa suora kansanvalta ajetaan ruohonjuuritasolla alas ja jossa kuntapalveluiden taso tulee määräytymään taloudellisesti heikoimmissa asemissa olevien kuntien mukaan, kun laki edellyttää kuntien yhteistoiminta-alueilla palveluiden tasalaatuisuutta. Lain sisältö on käytännössä osoittautunut seuraavaksi: Kaikille yhtä surkeaa ja epäselvää päätöksentekoa ja entistä huonompia palveluita.
Porvarihallituksen jatkotoimenpiteet Paras-hankkeessa viittaavat siihen, että vallan ja vastuun eriyttämistä toisistaan tullaan entisestään kiihdyttämään, vakiinnuttamalla syntyneitä käytäntöjä. Tämä sopii hyvin yhteen markkinahenkisten ideologioiden kanssa. Jatkossa ei voi äänestää edes jaloillaan, vaan Neuvostoliiton tapaan kaikki käytännöt pyritään yhdenmukaistamaan kansalaisilta turhia kyselemättä. EU:ssa sama tyyli kaikille pakollisine pyöriäistarkastajineen ja jätevesidirektiiveineen on ollut käytössä jo vuosikaudet. Kuka niistäkin on vastuussa?
Perussuomalaisten 1. varapuheenjohtajan, kansanedustaja Pentti Oinosen kannanotto
RKP harrastaa uhkailupolitiikkaa
Viime päivinä ovat suomenruotsalaiset ärhennelleet oikein urakalla. Meno on kuin tuttipulloikäisten hiekkalaatikkoleikeissä.
Kansanedustaja Anna-Maja Henriksson uhkaili Ahvenanmaan irtautuvan Suomesta, jos Suomi ja sen viranomaiset eivät puhu ruotsia ahvenanmaalaisten kanssa. Oma vastaukseni on: jos se näin vähästä on kiinni niin hej på dej. Tiedän monta kotimaista kohdetta, johon voimme ohjata Ahvenanmaalle nyt valuvat kymmenien miljoonien eurojen tukirahat. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten saarivaltio pärjäisi omillaan. Eiköhän se olisi unioninlaajuisen kehitysavun kohde muutaman pakkastalven jälkeen.
Maahanmuutto- ja Eurooppaministeri Astrid Thors on viime aikoina soutanut kovassa vastatuulessa ja aivan aiheesta. Omat hallituskumppanitkin ovat alkaneet karsastaa häntä, kun sisäministeriön tutkimuksessa on paljastunut Suomen olevan varsinainen onnela maahanmuuttajille, vaikka muuta on Thors antanut ymmärtää. Meiltä saatava ”diskoraha” ja ilmaiset asunnot ovat herättäneet huomiota ulkomaita myöten, kun egyptiläinen suurilevikkinenkin lehtikin ylisti Suomea islaminuskoisten maahanmuuttajien paratiisiksi.
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin puolestaan puhuu mielellään rasismia vastaan. Hyvä. Rasismi on minunkin mielestäni kauheaa. Mutta eikö ministerin puheilta mene pohja pois, jos hän uhkaa hallituksessa ollessaan nyrkkiä pöytään paukuttamalla vaatia pienelle, syntyperäänsä vetoavalle ihmisryhmälle erityiskohtelua? Sopii kysyä, kohdellaanko suomenkielisiä eriarvoisesti kun julkisuudessa olleiden tietojen mukaan muutamilla paikkakunnilla ovat ruotsinkieliset koulut ohittaneet sikainfluenssarokotusjonoissa suomenkieliset oppilaitokset?
Ruotsalaisen Kansanpuolueen puheet suvaitsevaisuudesta ovat muutenkin melko toispuoleisia, kun muistetaan RKP:n jakavan perustajajäsenensä Axel Olof Freudenthalin (1836-1911) nimissä mitalia ruotsin kielen edistämisestä Suomessa. Kyseisen mitalin ovat saaneet muun muassa Paavo Lipponen ja Elisabeth Rehn.
Kyseinen herra Freudenthalin svekomaanis-rasistiset ajatukset voidaan kiteyttää L. A. Puntilan 1944 tekemässä väitöskirjassa esitettyihin teeseihin freudenthalilaisten maailmasta, jossa ”ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu ruotsalaiseen kansallisuuteen, joka näin ollen oli ollut ja on edelleenkin valtiaskansa” tai jossa ”ruotsalaisen talonpojan mielestä suomalainen ammattitoveri on alempi olento, erämaiden pölkkypää, joka kaikissa suhteissa on hänestä jäljessä.”
Mielestäni suomalaiset ovat tasaveroinen kansa muiden kansojen joukossa. Ei kenenkään yläpuolella, eikä kenenkään alapuolella. Milloin tämän päivän RKP irtisanoutuu myös käytännön teoin Freudenthalin ajatuksista ja heittää ensi alkuun rasistin nimissä jaettavan mitalin historian romukoppaan?
Tervehdys!
Olen 40-vuotias mies Vihdin Nummelasta. Naimisissa eläinlääkäri/kotiäiti Susannan kanssa. Meillä on kolme lasta, joista kaksi huollettavaa. Harrastuksiini kuuluvat sähly, jalkapallo, vapaaehtoinen maanpuolustus (maakuntajoukot) sekä erilainen järjestötoiminta.
Olin ehdokkaana syksyn uusintavaaleissa. Sain 137 ääntä, mikä vei minut paikallisyhdistyksemme ääniharavana Vihdin kunnanvaltuustoon. Kiitos meitä äänestäneille!
